BLOGI: Puheterapia lapsen kommunikaation tukena - Miten sanoisit, jos et osaisi puhua?

Puheterapia on kuntoutusmuoto, jolla voidaan helpottaa erilaisia kieleen ja puheeseen liittyviä häiriöitä. Puheterapeuttiin ollaan usein yhteydessä silloin, kun lapsen puheilmaisu viivästyy lapsen ollessa noin 2–3 vuoden ikäinen. Monesti puheilmaisun kehitys vauhdittuu nopeasti hyvänlaatuisen viiveen jälkeen. Toisinaan kehityshäiriö estää puheilmaisun oppimisen tai se on huomattavan hidasta tai epäselvää. 

Puheterapiassa perheen ja puheterapeutin välinen yhteistyö kiteytyy usein yhteen kysymykseen: miten kommunikoida silloin, kun sanoja ei ole tai kun lapsen on hankala ymmärtää puhuttuja viestejä arjessa? Turhautuminen kommunikaatiossa ja vuorovaikutuksen haasteet näkyvät usein lapsen ei-toivottuna käyttäytymisenä. 

Puheterapia antaa lapselle vaihtoehtoisia keinoja ilmaista omia ajatuksia 

Kaikki lapset hyötyvät visuaalisista keinoista, jotka helpottavat kielen ymmärtämistä ja auttavat jäsentämään omaa kokemusmaailmaa. Esimerkiksi toiminnan vaiheiden kuvittaminen tai piirtäminen etukäteen auttaa lasta hahmottamaan, mitä häneltä tilanteessa odotetaan, ja siten sopeutumaan toimintaan. Jos lapsi ei ymmärrä puhuttuja viestejä tai ei pysty vielä hahmottamaan maailmaa kielen avulla, voidaan kuvilla rauhoittaa levotonta tai vastustelevaa käytöstä ja mahdollistaa siten lapsen osallistumista. Kun lapsella ei ole keinoa ilmaista itseään puhumalla, voidaan käyttöön ottaa osana puheterapiaa vaihtoehtoisia tai korvaavia kommunikaatiomenetelmiä. Näitä keinoja kutsutaan usein AAC-menetelmiksi (Alternative and Augumentative Communication). 

AAC-menetelmiä ovat muun muassa: 

• Tukiviittomat
• Kuvanvaihtomenetelmä
• Kommunikaatiokansiot
• Tilannesidonnaiset toimintataulut
• Puhelaitteet
• Sähköiset kommunikaatiosovellukset

Esteetön kommunikaatiomenetelmä etsitään aina yksilön ja ympäristön taidot ja tarpeet huomioiden. Tavoitteena on, että lapsen oma ilmaisu saadaan kuuluvaksi – tai näkyväksi. 

Miksi esteettömiä keinoja ei oteta käyttöön jo varhaisessa vaiheessa? 

Mitä varhaisemmin kommunikaatiokeino saadaan käyttöön, sitä parempi. Miksi kuitenkin niin usein kansiot jäävät käyttämättä ja lapsi jää ilman keinoa ilmaista itseään? 

Puhe ohittaa muut ilmaisun keinot

Alkuvaiheessa AAC-keinojen käyttöä estää usein pelko. Puhe ja ääni ovat voimakkaita välineitä saada huomio, ja siksi jonkin äänettömän keinon käyttöönottaminen voi tuntua vanhemmasta siltä, kun luopuisi lapsensa oikeudesta ilmaista itseään. Vanhemmat voivat pelätä, että muiden keinojen käyttäminen hidastaa puheen oppimista tai estää sen kokonaan. 

On kuitenkin hyvä tietää, että puheilmaisu ohittaa aina muut keinot, kun se kerran lähtee liikkeelle. Vaihtoehtoisilla tavoilla lapsen mielipiteen voi saada esiin jo ennen puheilmaisua, vaikka keino jäisikin myöhemmin pois puheen kehittyessä. 

Korvaava kommunikaatiokeino vaatii opettelua koko perheeltä 

AAC-keinojen opettelu vaatii rohkeutta, pitkäjänteisyyttä ja sitkeyttä. Usein vaihtoehtoinen kommunikaatiokeino ja ohjaus tulevat perheelle liian aikaisin, kun sopeutuminen omaan ja lapsen tilanteeseen on vielä kesken. Lisäksi pienten lasten vanhemmat ovat usein väsyneitä. Kuka lähtisi työväenopistoon opiskelemaan uutta kieltä, kun herää useita kertoja yössä tyynnyttämään lasta ja päivisinkin arki on selviytymistä? Usein perheissä on jo keksitty keinoja pärjätä kotona. Lapsen eleet ja ilmeet jo kertovat, mitä hän haluaa. Miksi siis opetella uutta kommunikoinnin keinoa? Vanhempien voi olla vaikea nähdä pidemmälle lapsen tulevaisuuteen ja elämänpiirin laajenemiseen, jossa tuttuja keinoja, kuten osoittamisia ja äännähdyksiä, ei tunneta. Kun elämänpiiri laajenee, myös kerrottavaa on enemmän. Vaikka vanhemmat ymmärtävät lastaan ja lapsi vanhempiaan, on lapselle tärkeää tarjota korvaava kommunikaatiokeino, jonka avulla hän voi olla vuorovaikutuksessa myös muiden kuin vanhempiensa kanssa. 

Oikea-aikainen ja riittävä ohjaus on avain uuden kommunikaatiokeinon oppimiseen 

Kieli opitaan sosiaalisissa tilanteissa. Näiden vuorovaikutustilanteiden on oltava aitoja, jotta tarvittava motivaatio kommunikaatiolle syntyy, siksi vanhemmat ovat avainasemassa uuden keinon opettelussa. Innostus syntyy hauskoissa ja merkityksellisissä vuorovaikutustilanteissa. Se voi olla laulamista, lukemista, vuorotteluleikkejä tai tärkeiden asioiden pyytämistä oli se sitten herkkuja, lempiohjelma, vanhemmalta saatu kutitus, ylähyllylle laitettu lelu tai muu motivoiva asia. Sitä voidaan ruokkia esimerkiksi laulamalla, lukemalla tai vuorotteluleikkeillä. Vanhemmat tarvitsevat riittävästi ohjausta sellaisessa vaiheessa, kun perhe on valmis kokeilemaan uusia keinoja. Joskus tarve kommunikaatiokeinon harjoitteluun syntyy vasta silloin, kun lapsi on jo hieman vanhempi. Puheterapia on kenties jo päättynyt ja kommunikaatiokeinon harjoittelua on jo kokeiltu. Myös tällaisessa tilanteessa ohjausta pitäisi olla saatavilla.

Mallioppiminen toimii myös vuorovaikutuksen kehityksessä 

Ohjauksella tarkoitetaan tiedon lisäämistä ja erityisesti mallin antamista. Mallitusta tarvitsevat sekä lapsi että lähiympäristö. Lapsi oppii kieltä sosiaalisissa tilanteissa taitavampien kielenkäyttäjien antaman mallin mukaan - sama pätee myös kuvien ja muiden vaihtoehtoisten tapojen käytön oppimiseen. Puheterapeutti tai kommunikaatio-ohjaaja antaa mallia vanhemmille ja vanhemmat edelleen lapselleen. Vanhemmat tarvitsevat mallia myös haparoinnista - siitä, miten oikea kuva ei löydy tai kuvat ovat kadoksissa. Näin syntyy rohkeus kokeilla! Esteetön viestintä on inhimillistä ja sallii soveltamista, yrityksiä ja erehdyksiä kuten mikä tahansa uuden oppiminen. Koska vanhempia ja lähiympäristöä tarvitaan mallittamaan keinoa, on keinon oltava sellainen, joka tuntuu vanhemmasta luontevalta. Ennen kuin jonkun uuden keinon harjoittelusta luovutaan, on hyvä pysähtyä miettimään lapsen AAC-ikää eli kuinka kauan lapsi on kuullut, nähnyt ja saanut mallia valitun kommunikointikeinon käytöstä. Kommunikointikeinojen käyttöä voi verrata vieraan kielen opiskeluun. Jos uusi kommunikointikeino olisi vieras kieli, kuinka nopeasti uskaltautuisi ilmaisemaan itseään sillä? 

Perinteiset puheterapian keinot ja teknologia kulkevat käsi kädessä – tavoite on sama! 

Perheiden tietoisuus erilaisista teknologiaratkaisuista kasvaa, ja niitä kohtaan ollaan uteliaita. Tämä voi tehdä kommunikaation mahdolliseksi myös niille, jotka eivät ole aiemmin löytäneet sopivaa kommunikaatiomenetelmää. Sähköiset kommunikoinnin apuvälineet kehittyvät jatkuvasti. Niiden etuna kuviin verrattuna on äänen saaminen kuuluviin. Saman aikaan moni asia puheterapian käytännön työssä ja vuorovaikutuksessa pysyy samana. Kivijalan muodostavat kaksi perusasiaa: kuva symboloi jotakin asiaa todellisessa maailmassa, ja sen avulla lapsi voi ilmaista jotain. Kun tavoitan keinollani vanhemman, jotain tapahtuu! Minulla on mahdollisuus vaikuttaa!

« Takaisin blogiin