Mistä naisen stressi johtuu?

Luin ruotsalaisen psykologi Sara Burlin Pellbäckin kirjan "Opi sanomaan minä, opi sanomaan ei". Kirjailija pohtii erityisesti naisten kuormittumista ja stressiä, johon on syynä monenlaiset tekijät, mutta hän mainitsee niistä erityisesti joitakin seuraavista.

Työpaikalla on liikaa töitä. Tämä on mielestäni kaikkein ymmärrettävin asia. Työnantaja antaa siis liikaa työtehtäviä, joista selviytyminen tuntuu haastavalta. Toisaalta kannattaa muistaa, että usein myös nainen itse aiheuttaa itselleen vaatimuksia, jotka ehkä joskus huomaamattakin kuormittavat häntä. 

Täydellisen työsuorituksen vaatimus kuormittaa. "Ehkä tätä projektia, tuotetta tai sähköpostia täytyy vielä viilata hieman paremmaksi." Naisen oma vaatimustaso itseään ja työn tekemistä kohtaan siis nousee. Vaarana saattaa olla se, että moni muu asia jää tekemättä ja tehtävät kasautuvat. Kun tehtävät kasautuvat, muodostuu jälleen uusi stressin aihe työntekijälle.

Minua kovasti puhutteleva stressin aiheuttaja on vaikeus sanoa EI. "Kiltille" työntekijälle on helppoa antaa uusia tehtäviä, koska hän aina suostuu esihenkilön ja työtovereiden pyyntöihin. Tässä on kokemukseni mukaan suuri vaaran paikka. Ei ole mikään ihme, jos jossain vaiheessa kokee stressiä, väsymystä ja uupumusta. Miksi ihminen aina suostuu kaikkeen? Tämä olisi jo uuden kirjoitelman aihe! Olen huomannut, että vaikeutta sanoa ei esiintyy työelämän lisäksi muillakin elämänalueilla. Ehkäpä työn lisäksi tällainen ylisuorittajanainen toimii myös luottamustehtävissä, kunnanvaltuutettuna, lastensa koulun vanhempaintoimikunnassa ja ties kuinka monessa muussa tehtävässä. Toisaalta nämä tehtävät antavat naiselle paljon elämänsisältöä, mutta kun kaikkea on hieman liikaa, kuormittuminen voi olla uhka hyvinvoinnille. 

Jos työpaikalla on pitkäaikaista stressiä aiheuttavia tekijöitä, on luonnollista miettiä työpaikan vaihtoa. Jos paremmalta tuntuvaa vaihtoehtoa ei näytä pitkäaikaisesta yrittämisestä huolimatta löytyvän, nainen voi juuttua vanhaan työpaikkaansa, mikä pidemmän päälle kuormittaa lisää. Erilaiset kuormitustekijät lisääväöt myös sairaslomia. Pidemmän päälle työnantaja puuttuu tähänkin asiaan. Kun sairaspäiviä kertyy riittävästi, esihenkilö ottaa asian puheeksi. Olisi mielestäni ihanteellista, jos tässä tilanteessa naisen jaksamista haastavat asiat tulisivat vihdoin puheeksi.  

Naisen tehtävät työpaikalla, mutta työpäivän jälkeen vielä kotona! On hyvä muistaa, ettei naisen työpäivä lopu siihen, että hän lähtee töistä. Erityisesti perheenäitiä odottaa usein vielä uusi työpäivä kotona. Millä tavoin kotityöt on jaettu? Jos vastuu niistä jää eniten naiselle, siihenkin voi olla erilaisia syitä. Onko aiheesta käyty perinpohjaista keskustelua puolison kanssa? Ovatko lapset jo sen ikäisiä, että heillekin voi jakaa osan vastuusta? Joskus ongelma on siinä, että nainen tekee kotityöt mielestään paremmin kuin hänen puolisonsa. Tässä voi olla kyse osittain myös perfektionismista. Mikään ei ole kyllin hyvää, ei varsinkaan puolison tekemänä! Mieluummin työt tekee itse. Tässä olisikin tärkeä asia tiedostettavaksi. Muistan omalta kohdaltani, kuinka vaikeaa oli oman parisuhteeni alussa hyväksyä se, että puolisoni teki monet kotityöt eri tavalla kuin minä. Olen yrittänyt opetella ajattelemaan, että mieheni ei tee asioita väärin - hän vain tekee ne eri tavalla!

Naisen stressi voi johtua hyvin monista asioista eikä tämä kirjoitus ole todellakaan tyhjentävä kuvaus aiheesta. Jatketaan pohdintaa myöhemmin!

« Takaisin blogiin