Miksi keho kuuluu seksuaaliterapiaan?
Moni yllättyy kuullessaan, että seksuaaliterapiassa puhumisen rinnalle kannattaa usein ottaa myös jokin kehoa osallistava harjoitus tai harrastus.
Saatan suositella asiakkaalleni esimerkiksi joogaa, mindfulness-harjoittelua, luovaa tanssia, vesiliikuntaa, hengitysharjoituksia tai muuta lempeää kehotyöskentelyä samaan aikaan seksuaaliterapian kanssa.
Miksi?
Koska seksuaalisuus ei elä vain ajatuksissa.
Se elää myös kehossa.
Kehomme kantaa kokemuksiamme
Ihminen ei koe elämäänsä pelkästään järjen kautta. Ilo, rakastuminen, häpeä, suru, pelko, turvallisuus ja läheisyys tuntuvat kaikki tavalla tai toisella kehossa.
Jos olemme pitkään eläneet stressissä, suorittaneet, yrittäneet selviytyä tai suojautuneet vaikeilta kokemuksilta, myös keho oppii tähän.
Jännitys voi näkyä esimerkiksi:
* pinnallisena hengityksenä
* lihasjännityksinä
* levottomuutena
* vaikeutena rentoutua
* kosketuksen välttelynä
* vaikeutena tunnistaa omia tarpeita tai rajoja
Moni huomaa vasta pysähtyessään, kuinka paljon energiaa keho käyttää jatkuvaan valppauteen.
Kaikkea ei voi ratkaista puhumalla
Puhuminen on tärkeä osa terapiaa, mutta kaikki kokemukset eivät ole helposti sanoitettavissa.
Joskus ihminen tietää hyvin, mistä hänen vaikeutensa johtuvat. Hän ymmärtää tilanteensa järjellä, mutta keho reagoi silti pelolla, jännityksellä tai vetäytymisellä.
Tämä ei tarkoita epäonnistumista.
Se tarkoittaa usein sitä, että osa kokemuksesta elää edelleen kehollisella tasolla.
Silloin kehon huomioiminen voi auttaa luomaan siltaa ymmärryksen ja kokemuksen välille.
Mitä tapahtuu, kun keho alkaa rentoutua?
Moni kuvaa, että kehotyöskentelyn myötä suhde omaan itseen alkaa vähitellen muuttua.
Kun hengitys syvenee, liike vapautuu tai hermosto rauhoittuu, myös omien tunteiden kohtaaminen voi tuntua turvallisemmalta.
Ihminen saattaa huomata:
* tunnistavansa omia tarpeitaan paremmin
* luottavansa itseensä enemmän
* uskaltavansa ilmaista rajojaan selkeämmin
* kokevansa enemmän yhteyttä omaan kehoonsa
* löytävänsä uudenlaista tilaa nautinnolle, läheisyydelle ja seksuaalisuudelle
Kyse ei ole siitä, että kehosta pitäisi löytää jotakin rikkinäistä korjattavaa.
Pikemminkin kyse on siitä, että opettelemme kuuntelemaan kehoa uudelleen.
Seksuaalisuus on myös kehollinen kokemus
Seksuaalisuudesta puhuttaessa keskitymme usein ajatuksiin, uskomuksiin ja tunteisiin. Ne ovat tärkeitä.
Samalla seksuaalisuus on yksi kaikkein kehollisimmista ihmisyyden osa-alueista.
Jos yhteys omaan kehoon on katkennut tai heikentynyt, myös seksuaalisuuden kokeminen voi muuttua vaikeaksi.
Siksi seksuaaliterapiassa ei ole kyse pelkästään ongelmien ratkaisemisesta. Kyse voi olla myös yhteyden rakentamisesta takaisin omaan kehoon, omiin tunteisiin ja omiin tarpeisiin.
Joskus ensimmäinen askel ei ole puhua enemmän.
Joskus ensimmäinen askel on pysähtyä hetkeksi hengittämään, liikkumaan tai kuuntelemaan, mitä oma keho yrittää kertoa.
🍃 Miten sinä pidät yhteyttä omaan kehoosi?
Olen Satu Ristilä, seksuaaliterapeutti, seksuaalineuvoja, kognitiivinen lyhytterapeutti, nepsy-valmentaja sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilainen. Olen työskennellyt ihmisten hyvinvoinnin, kuntoutuksen ja kohtaamisen parissa yli 30 vuoden ajan.
Urani aikana olen saanut kulkea monenlaisten ihmisten rinnalla. Erityisen läheisiä minulle ovat neurokirjon henkilöt, vammaiset ihmiset, heidän läheisensä sekä kaikki ne, jotka ovat joskus kokeneet olevansa erilaisia, ulkopuolisia tai vääränlaisia.
Uskon, että jokaisella ihmisellä on tarve tulla nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi omana itsenään.
Terapeuttina olen rauhallinen, lämmin ja helposti lähestyttävä. Vastaanotollani ei tarvitse esittää vahvaa, pärjäävää tai täydellistä. Voit tulla juuri sellaisena kuin olet – myös silloin, kun sanat ovat hukassa tai elämä tuntuu raskaalta.
Työskentelen erityisesti seksuaalisuuteen, ihmissuhteisiin, läheisyyteen, häpeään, itsetuntoon, neurokirjon erityispiirteisiin sekä elämän erilaisiin kriiseihin liittyvien teemojen parissa. Minulla on kokemusta myös traumaattisten kokemusten, ulkopuolisuuden tunteen, maskaamisen, identiteetin ja oman paikan etsimisen käsittelystä.
Ajattelen ihmistä kokonaisuutena. Mielen lisäksi huomioin kehon, hermoston kuormituksen, elämäntilanteen sekä ympäristön vaikutukset hyvinvointiin. Moni asiakkaani on elänyt pitkään selviytymismoodissa – suorittaen, mukautuen tai kantaen vastuuta muista. Terapiassa pysähdymme tutkimaan, mitä sinun hyvinvointisi ja elämäsi juuri nyt tarvitsevat.
Luonto on ollut tärkeä osa omaa elämääni ja palautumistani. Siksi myös työskentelyssäni näkyvät toisinaan luonnon, kehollisuuden ja hermoston säätelyn merkitys. Uskon, että hyvinvointi syntyy usein pienistä asioista: turvallisuuden kokemuksesta, hyväksytyksi tulemisesta ja siitä, ettei kaikkea tarvitse kantaa yksin.
Vastaanotolleni ovat tervetulleita kaikenlaiset ihmiset, erilaiset elämäntilanteet ja identiteetit. Minulle tärkeintä on kohdata ihminen kunnioittavasti, aidosti ja ilman ennakkoluuloja.
Et tarvitse valmiita vastauksia tai selkeää suunnitelmaa tullaksesi terapiaan. Riittää, että otat ensimmäisen askeleen. Loput voimme tutkia yhdessä.