Erittäin hyvä ellei täydellinen? Sosiaalisten tilanteiden pelko voi muodostua mielen vankilaksi

Jokainen meistä on kokenut sosiaalista jännitystä ja ahdistuneisuutta elämässään. Tunne on luonnollinen osa tilanteissa, kun haluamme pärjätä hyvin ja näyttäytyä myönteisesti muiden silmissä. Olemme perustaltamme sosiaalisia ja on ymmärrettävä, että olemme herkistyneitä muiden palautteelle. Ongelmaksi jännitys ja ahdistus muodostuvat silloin, kun pelko estävää meitä menemästä tilanteisiin, joissa fyysinen jännittäminen ja epävarmuutemme näkyisi muille ja alamme vältellä niitä, ettei meitä arvosteltaisi, eikä meidän tarvitsisi kokea noloutta tai nöyryytystä. Usein kyse on juuri välttelystä tai sitten siitä, että kun tilanteisiin menemme, koemme suunnatonta ahdinkoa ennen tilannetta, sen aikana sekä jälkeen. Kyse on myös kulttuurisesta ilmiöstä, ja siten on olennaista tunnistaa, että on olemassa niin sanottua normaalia jännittämistä ja vähäistä, keskinkertaista tai vakavaa haittaa aiheuttavaa jännitystä, mikä estää merkittävästi ihmisen sosiaalista suoriutumista työ- ja/tai vapaa-ajalla.

Sosiaalinen ahdistuneisuus on yleistä. Suomessa joka neljäs kokee esiintymisjännitystä ja 7 % kokee pitkäaikaista, sosiaalista elämää ja toimintakykyä haittaavaa sosiaalista pelkoa. Moni kärsii pitkittyneistä oireista, mikä voi johtaa opintojen keskeytymiseen, huonoon opintomenestykseen, alisuoriutumiseen työmarkkinoilla, huonompaan taloudelliseen tilanteeseen ja työttömyyteen, sekä työelämässä useampiin sairauspoissaoloihin. Sosiaalinen pelko haittaa hyvinvointia mm. siten, että tyytyväisyys elämään on huonoa, masentuneisuus ja itsemurhayritykset ovat yleisempiä, sekä usein rinnalla voi olla alkoholi- ja nikotiiniriippuvuutta. Nuoret naiset kokevat oireilua miehiä enemmän, iän myötä sukupuolittunut oireilu tasoittuu, vaikkakin naiset kokevat pidempikestoisia ja vakavampia, sekä useampia eri oireita kuin miehet.

Sosiaalinen ahdistuneisuus on yksilöllinen kokemus, mutta usein siinä toistuu ahdistusta ylläpitävä ja pahentava negatiivinen kehä. Taustalla on usein hyvin korkeat, kenties epärealistiset odotukset itsestä sosiaalisissa tilanteissa ja samalla heikentynyt käsitys ja vahva epäily omista kyvyistä suoriutua käsillä olevista tehtävistä. Toiveet ja odotukset sosiaalisista tilanteista voivat myös olla epäselviä tai huonosti asetettuja, jolloin ihminen ei oikein tiedä, miten hänen tulisi toimia, jotta tilanne menisi hänen kannaltaan hyvin. Sosiaalinen pelko käynnistää itsetarkkailun, missä ihminen tarkkailee sekä sisäisiä vihjeitä siitä, että hän on suoriutumassa pelkonsa mukaisesti huonosti (sydän hakkaa, hikoiluttaa, ääni värisee, sanoissa tulee takeltelua ja änkytystä, kädet tärisevät ja hikoilevat, kasvot ja kaula punastuvat, näkökenttä sumenee ja pyörryttää), että ulkoisia vihjeitä ja vahvistusta omille katastrofiajatuksille (negatiivinen minäkäsitys: ”olen nolo”, korkeasti arvioitu sosiaalinen hinta: ”kukaan ei enää halua olla seurassani, kun näkevät, miten nolo olen”, huonoksi arvioitu emotionaalinen kontrolli: ”en pysty hallitsemaan ahdistusta ja kaikki näkevät, miten outo olen”).  Tilanteessa omia sosiaalisia taitoja ja suoriutumista arvioidaan heikoksi riippumatta, mitä niissä on tapahtunut. Pelkoväritteisten isäisten ajatus- ja tunneprosessien ja tulkintojen kautta ennakoimme, että jotain vahingollista tulee tapahtumaan. Ennakoimalla vahinkoa alamme välttää katastrofaalisia seurauksia käyttämällä turvakäyttäytymistä tilanteessa tai välttämällä tilanteen meneminen kokonaan. Turvakäyttäytyminen on haitallista siten, että se lisää ahdistuneisuutta pitkällä aikavälillä ja saattaa johtaa tulkintoihin, joissa ihminen kokee olevansa epäaito tai tulleensa sosiaalisesti hyljeksityksi, mikä lisää sosiaalista pelkoa. Hankalaksi sosiaalisen pelon tekee tilanteiden jälkeinen märehtiminen. Riippumatta miten tilanne meni, pelon silmälasien läpi katsottuna se meni aina huonoakin huonommin, mikä laskee itsetuntoa ja johtaa negatiivisen minäkäsityksen ja ahdistuksen pyörän uudelleen käynnistymiseen (”et taaskaan osannut, tiesin sen jo etukäteen”) ja lisää pelkokäyttäytymistä (”ei sinuun voi luottaa, seuraavalla kerralla mokaat varmasti vielä pahemmin. Aina sinua saa hävetä. En kehtaa enää olla seurassasi” -sisäiseen puheeseen).

Terapiassa keskeistä on yksilöllinen hoitoprosessi, jossa asiakas sitoutuu yhdessä terapeutin kanssa itselleen ajankohtaiseen ja mahdolliseen muutokseen. Hoito alkaa yksilöllisellä ja tilannekohtaisella arvioinnilla, jota seuraa hoitosuunnitelma. Usein asiakkaalla itsellään on jo mielessä tietty tilanne, mihin hän tarvitsee apua. Jos ei ole, terapeutti voi sitä ehdottaa. Käytännön tilanteissa on tärkeää, että asiakas ei ota käyttöön turvakäyttäytymistä, vaan sietää epävarmuuden ja ahdistuneisuuden tunteita. Hoidossa käydään läpi asiakkaan kokemuksia ja mitä hän on oppinut. Tunteita, ajatuksia, tarkkaavaisuutta, motivaatiota, ilmeistä käyttäytymistä, fysiologisia reaktioita, sosiaalista ja kulttuurista oppimista käydään läpi terapiassa, jossa asiakkaan uudelleen oppiminen voisi integroitua laaja-alaisesti koskemaan erilaisia sosiaalisia tilanteita.

Terapian keskiössä on sosiaalista pelkoa ylläpitävien haitallisten ajatusten tunnistaminen, arviointi ja uudelleen muotoilu. Ennen kaikkea ajatukset ruokkivat ja ylläpitävät pelkoa ennen tilannetta, sen aikana ja jälkeen. Ajatuksia ei niinkään lähdetä korjaamaan uusilla, vaan tunnistetaan ajatus ja myös, mitä ajatuksesta seuraa, sekä etsitään vaihtoehtoinen, yhtä todennäköinen ajatus, mitä tilanteessa voisi tulkita. Pelko lievenee, kun ajatuksiin ja toimintaan tulee vaihtoehtoja. On mahdollista, että tapahtuu jotain, mikä jo ennakolta pelottaa, on yhtä mahdollista, että tapahtuu jotain neutraalia. On jopa mahdollista, että tapahtuu jotain myönteistä.

Asiakkaan tulee altistua pelottaville tilanteille, jotta sosiaalinen ahdistus voi helpottaa. Tässä tarvitaan yhteistyötä terapeutin kanssa. On keskeistä tunnistaa, mikä asiakkaalle on mahdotonta ja mikä mahdollista terapeutin tuella. Ilman sosiaalista tukea on vaikeaa, ellei mahdotonta altistaa itseään pelolle. Tavoitteen tulee olla selkeä ja realistinen, siten, että asiakas voi sen toteuttaa, vaikka sosiaalinen tilanne ei muuten etenisi. Hän voi esimerkiksi itse olla sosiaalisesti aloitteellinen ja kysyä toiselta kaksi kysymystä. Kun tavoite on mitattavissa ja realistinen, asiakas ei tulkitse tilannetta epäonnistumisena, vaan tehtävän onnistuneena suorittamisena, vaikka jännittäisi ja vaikka toinen olisi tilanteessa kiireinen tai jopa tyly. Ajatusten muokkaamisen lisäksi hoidossa on keskeistä tunnistaa ja nimetä tunteita ja sallia niiden olemassaolo silloin kun ne ilmenevät. Asiakkailla on taipumusta usein tulkita, että negatiiviset tunteet ovat kiellettyjä, niitä ei saisi kehollisesti tuntea ja kokea, eikä niitä saisi ajatella. Tunteiden tukahduttaminen välttelykeinona ei useinkaan toimi, vaan asiakas usein tuntee tunteita entistä voimakkaammin. Samalla, kun negatiivisia tunteita vältellään, asiakas menettää kosketuksen myös myönteisiin tunteisiinsa. Hän ei voi valita tuntea vain tiettyjä tunteita. Psykoedukaatio tunteista on usein lääke sosiaalisen ahdistuneisuuden radikaalille hyväksymiselle ja uteliaisuudelle siitä, mitä minussa tapahtuu ja miksi, miten voisin kohdella itseäni myötätuntoisemmin. Ahdistavat tunteet usein kertovat siitä, että asia ja/tai ihminen on meille tärkeä ja arvoja kirkastamalla voimme sietää, että osa ihmisyyttä on kokea jännittyneisyyttä, kun haluamme suoriutua hyvin. Osa hyväksyntää on myös tiedostaa, että suhteissa toisiin oleminen ei ole suorite, jolle voisimme antaa arvosanan, vaan prosessi, jossa on tilaa erilaisille kokemuksille. Harva ihminen myöskään toivoo toiselta täydellisyyttä, mitä sosiaalinen pelko usein korvaamme kuiskuttaa. Epätäydellisyys ja inhimillisyys, jopa mokailu on paljon kiinnostavampaa, ja voi tuottaa jopa jaettua huumoria ja yhdessä koettua sosiaalista liimaa. Täydelliseen on vaikeaa, ellei mahdotonta liittyä, miksi siis edes tavoitella sitä.

Lähteet

Aderka, I. & Hofmann, S. (2021). Social anxiety: a process-based treatment approach. Teoksessa: Barlow, D. H. (2021). Clinical Handbook of psychological disorders (s. 108–132). The Guilford Press.

Rovasalo, A. (2022). Sosiaalisten tilanteiden pelko. Duodecim. Luettu 19.10.2024 https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00492

« Takaisin blogiin