UUDENVUODENLUOPUMISIA

Joulua ja uuttavuotta edeltävä jakso on monille meistä kiireistä aikaa, jolloin pyritään saamaan erilaiset projektit ja kokonaisuudet päätökseen. Samalla hiotaan seuraavan vuoden suunnitelmia ja tavoitteita. Ympäröivän yhteiskunnan tuuttaama uudenvuoden myllytys saattaa saada ajattelemaan, että on suorastaan velvollisuus uudistua, henkistyä, hidastaa, edetä tai kehittyä next levelille uudenvuodenlupausten myötä. Noh, ei ole. On täysin sallittua jatkaa samaan malliin, jos kokee tilanteensa sellaisena, ettei se kummempia kurssin korjaamisia vaadi.

Mikäli tykkäät pohdiskella tilanteita, haaveilla ja asettaa tavoitteita, niin teet sitä todennäköisesti joka tapauksessa muulloinkin, kuin vain uutenavuotena. Ja etenkin, mikäli terveydessäsi, ihmissuhteissasi tai työelämässäsi on jotain, joka kaipaa oikeasti muutosta, niin uudenvuoden aika ei tee päätöksistäsi ja suunnitelmistasi yhtään vähäpätöisempiä. Uudenvuodenlupauksiin kohdistuu välillä vähättelevää suhtautumista. Ensimmäinen mielleyhtymä monilla lienee tammikuussa täyttyvä ja helmikuussa tyhjentyvä kuntosali tai tipaton tammikuu. Uudenvuodenlupauksissa piilee kuitenkin vähätelty potentiaali.

Olen toki itsekin tehnyt turhia lupauksia ja asettanut epäonnistuneita tavoitteita uutenavuotena. Epäonnistuneita jo lähtökohtaisesti, koska tavoite voi olla huonosti tai hyvin asetettu. Itse olen jonain uutenavuonna asettanut tavoitteiksi esimerkiksi seuraavanlaisia floppeja: ”sokeriton tammikuu”, ”lisää lihasvoimaa” ja ”enemmän kirjoja”. Ja nyt ettei koko teksti mene riippuu mistä roikkuu-jaaritteluksi, kerron minkä takia nuo edellä mainitut eivät toimineet ollenkaan minulle. Sinä saatat tarvita sokerittoman tammikuun, jotta saat kierteen katki, mutta itselleni tuo oli täysin tuulesta temmattu kaverin kelkkaan hyppääminen. Toisaalta tosi harmiton kokeilu sinänsä, mutta toisaalta aivan turha arjen energiasyöppö ja kun niitä rajoituksia kannattaisi muutenkin välttää... Never again!

”Lisää lihasvoimaa” kuulostaa jo paljon tervehenkisemmältä tavoitteelta sokerilakkoon verrattuna, mutta tavoitteena se oli aivan ennenaikainen omalla kohdalla. Sairastelun ja uupumuksen jälkeen olisi kannattanut keskittyä ihan vaan peruskunnon kasvattamiseen, niin olisi säästynyt pettymyksiltä ja itsekritiikiltä. Oppia ikä kaikki ja muillekin, jotka tavoittelette lisää lihasvoimaa, niin tavoitetta kannattaa vähän tarkentaa tuosta leveän laveasta ilmaisusta. ”Enemmän kirjoja”-tavoite voisi myös kaatua siihen, että tämä tavoite ei kerro mitään siitä onko tavoite lukea mahdollisesti yksi kirja vuoden aikana vai kenties joka päivä 15 minuuttia lukemista? Itsellä se kuitenkin kaatui täyteen ammuttuun kalenteriin, johon ei kerta kaikkiaan ollut enää mahdollista tunkea yhtään mitään lisää. Vaikka tarkoitin hyvää ajattelemalla, että kirjojen pariin palaaminen vahvistaisi palautumista ja olisi arjen armollinen well-being-teko, niin ei ollut.

Tästä päästäänkin päivän aiheeseen eli uudenvuodenluopumisiin. Jos ja kun lähdet miettimään, mitä ensivuodelta haluat ja mihin tulet suuntaamaan fokustasi, niin lähde pohdinnoissasi tästä hetkestä ja todellisuudesta. Mihin sinun aikasi ihan oikeasti ja menee ja palveleeko se tavoitteitasi ja unelmiasi? Kaikenlaiset dream big-manifestoinnit ovat hyvä lähtölaukaus oman suunnan hahmottumiselle, mutta jotta pystyt toimimaan ensi vuonna ja menemään kohti maalia, on sinun välttämätöntä miettiä, onko sinulla oikeasti aikaa siihen. Jos haaveilet kehonrakennuksesta, niin kysy itseltäsi, mitä se vaatii ja onko minulla aikaa siihen? Jos haaveilet uralla etenemisestä, niin kysy itseltäsi, mitä se vaatii ja onko minulla aikaa siihen? Jos haaveilet yrittäjyydestä, niin mieti, mitä se vaatii ja onko minulla aikaa siihen? Jos haaveilet omasta ajasta (esimerkiksi kirjoja lukien), niin kysy itseltäsi, mitä se vaatii ja onko minulla aikaa siihen?

Hahmotettuasi, millaisia tekoja ja ajankäyttöä unelmasi tai tavoitteesi vaatii, ymmärrät paremmin, onko sinulla mahdollista lähteä toimimaan. Tässä kohtaa kannattaa olla inhorealistinen. Onnistuuko aamutreeniin lähteminen, jos yöt vierähtävät Netflixiä tuijotellen? Kummasta olet valmis luopumaan? Entä onnistuuko oma aika ja palautuminen, jos haluat kynsin ja hampain pitää kiinni kaikista luottamustoimista ja ylitöistä? Kummasta olet valmis luopumaan? Sillä valinta olla tekemättä mitään asialle, on myös valinta.

Luopuminen on toki muutakin, kuin oman ajankäytön priorisointia. Jos koet jumittavasi paikoillasi tai olo on muuten selittämättömästi tukala, kannattaa miettiä, onko arjessasi tällä hetkellä riippakiviä, joista olisi hyvä päästä eroon? Tee keho-, mieli- ja ympäristöskannaus, jonka myötä bongaat elämää häiritsevät vaivat, puutokset, rajoittavat uskomukset, lannistavan sisäisenpuheen ja häiritsevän roinan kotona tai työpisteellä. Muun muassa kaikki edellä mainittu kuluttaa energiaasi ja voi olla esteenä tehokkaammalle, omannäköisemmälle elämälle. Ja tehokkaalla tarkoitan tässä nimenomaan elämää helpottavaa, energiaa säästävää tehokkuutta. Löydätkö skannauksen myötä muita asioita, jotka ovat esteenä sinun ja unelmiesi välissä?

Omia uudenvuodenluopumisia tulee heti mieleen muutama. Ensinnäkin jatkan kieltäytymistä rajoittavista kuureista ja lakoista. Tämä vanha oppi pitää pintansa vuodesta toiseen ja jätän sokerittomuus- ja tipattomuushaasteet mielelläni muille. Luovun jonninjoutavasta somessa roikkumisesta, mikä ottaa vallan helposti etenkin silloin, kun on stressaava hetki. Somen skrollailu ei todellakaan auta hermostoa palautumaan, vaan saa sen entistä enemmän kiihdyksiin. Lisäksi luovun mielelläni kaiken maailman kissanristijäisitä ja keskityn perheeseen, ystäviin ja itseeni. Luovuin myös eilen ajatuksesta ilmoittautua yhteen todella mielenkiintoiseen koulutukseen, sillä vuosi 2024 tulee todennäköisesti olemaan työrintamalla muutosten aikaa ja jotta perheen ja itsen priorisoiminen onnistuu siinä samalla, on koulutusten nyt odotettava.

Miltä sinun tuleva vuotesi näyttää? Onko kalenterissa tilaa tärkeille ja toivotuille asioille tallaisenaan vai vaatiiko tilanne uudenvuodenluopumisia?

« Takaisin blogiin