MUUTOKSEN SUDENKUOPAT

Lueskelin Fred Hannahin teosta Vaikeat asiakkaat terapiassa ja koska itseäni kiinnostaa hyvinkin paljon tapamuutokset, kiinnitin huomiota kahteen elementtiin, jotka olen bongannut työskennellessäni tapamuutosten parissa. Hannahin teos käsittelee nimenomaan terapeuttista muutosta, on yli kymmenen vuotta vanha ja mielestäni nimetty melko leimaavasti, mutta se sisälsi hyvin jäsennellyn katsauksen ennusmerkkeihin, joiden perusteella voi ennustaa paitsi terapeuttisen muutoksen onnistumista, mutta myös muutosta ylipäätään.

Muutosta tehdessä on tärkeää keskittyä siihen, että tavoite on realistinen ja itselle merkityksellinen. Ratkaisukeskeisesti muutosta ajatellaan liikkeenä jotakin kohti. Tarkoitus ei ole muotoilla tavoitteita vähentämisen ja välttelyn näkökulmasta, vaan pohtia mitä toivomme tai tarvitsemme tilalle, jotta saavutamme haluamamme.

Vaikka tavoitteemme olisi toiveidemme mukainen, realistinen ja muutoinkin hyvin muotoiltu, on mahdollista, että muutos ei siitä huolimatta toteudu. Muutos edellyttää tiettyjen elementtien olemassaolon. Muutoin se tulee kerta kaikkiaan mahdottomaksi. Poimin Hannahin teoksesta kaksi itseäni työn kautta eniten puhuttelevaa elementtiä, jotka ovat kokemus muutoksen tarpeellisuudesta ja halukkuus tai valmius kokea ahdistusta ja muita vaikeita oloja. Jatka lukemista, jos olet joskus epäonnistunut tavoitteesi saavuttamisessa, vaikka kaiken piti olla aivan selkeää ja suunnitelmakin oli tehty viimeistä piirtoa myöten.

Yksi tärkeimmistä muutoksen edellytyksistä on kokemus muutoksen tarpeellisuudesta. Tämä voi kuulostaa itsestään selvältä, mutta kun pysähdymme miettimään hetkeksi, kuinka paljon maailmaan mahtuu etenkin tähän aikaan vuodesta ”uusi vuosi, uusi minä”-tohinassa muotoutuvia tavoitteita, niin aika pian huomataan, että kappas, nuo tavoitteethan täyttävät kaikki oikeaoppisen tavoitteen kriteerit aina aikarajausta myöten, MUTTA … Mikä on se sisäinen kokemus muutoksen tarpeellisuudesta juuri sinulle itsellesi? Onko kuukauden sokerittomuus, sixpack tai tavoitehousuihin mahtuminen niin merkityksellistä, että koet henkilökohtaisesti tarvetta saavuttaa juuri tuon etapin?

Tarve on muutoksen alkuvoima. Muutos on vaivalloista ja usein myös kivuliasta. Se sisältää luopumista ja uusien toimintojen ja taitojen omaksumista osaksi omaa systeemiä, jossa on saattanut vallita pysyvä ”harmonia” jo vuosien ajan. ”Harmonia” heittomerkeissä siksi, että välillä vallitsevat olosuhteet ovat kaukana harmoniasta ja ne enemminkin nakertavat hyvinvointiamme pala palalta, mutta koska seuraukset ovat hiipineet häiritsemään elämäämme vähä vähältä, olemme tottuneet niihin ja niistä on tullut uusi normaaliolotila. Kuitenkin joku meidän sisäisessä maailmassamme tai ulkoisissa tekijöissä aiheuttaa sen, että alamme kokea muutoksen tarpeelliseksi. Tämä kokemus ei ole puhtaasti järkiperusteinen, vaan se on tunneperäinen kokemus muutoksen välttämättömyydestä. Tästä tarpeesta käsin muovautuu useimmiten parempia ja ennen kaikkea pysyvästi hyvinvointia tukevia tavoitteita.

Jos tavoittelet mitä tahansa muutosta, pysähdy hetkeksi ja mieti, koetko ja tunnetko muutoksen tarpeellisuuden. Koetko itse aidosti, että tarvitset muutoksen? Ja jos vastasit kyllä, niin millaisen muutoksen? Olisiko kuukauden koettelemusta ja hetkellistä sixpackia tärkeämpää saavuttaa parempaa jaksamista, terveyden kohentumista, vahvempi keho tai myötätuntoista suhtautumista itseen? Ilman aitoa kokemusta muutoksen tarpeellisuudesta, muutoksella ei ole edellytyksiä.

Toinen tärkeä muutoksen edellytys on valmius kokea ahdistusta ja vaikeita oloja. Tämä tarkoittaa sitä hetkeä, joka jokaisella meistä on edessämme silloin, kun joudumme kertakaikkisesti aloittamaan toiminnan, joka palvelee meitä ja johon haluamme sitoutua, mutta johon meillä ei vielä ole rutiinia / osaamista / uskallusta / taitoa / rohkeutta / ym. Tähän taitoon liittyy kyky pitää sisällään tahtotilan kestää epävarmuus, ahdistus ja muut vaikeat olot muutokseen liittyen.

Useimmiten vanhan ja uuden välillä, muutoksessa, on kipua, epäselvyyttä ja epävarmuutta. Se joka onnistuu saavuttamaan tavoitteensa, onnistuu sietämään näitä tunnelmia ja mahdollisesti jopa toivottaa ne tervetulleiksi muutoksen ja kasvun merkkeinä. Ilman, että olemme valmiita hyväksymään tämän, emme voi muuttua tai kehittyä.

Hanna käyttää teoksessaan vertauskuvaa asunnon järjestyksen vaihtamisesta. Lainaus ei ole suora, mutta kuvaa hyvin muutosprosessin henkistä vaivalloisuutta ja toisaalta sen palkitsevuutta, kun on jaksanut sietää epämieluisat tuntemukset. Kun asunnossa tehdään suursiivous, on koko tila hetken aikaa entistä kaoottisempi. Mikäli tätä kaaosta ei ole valmis sietämään, käy siivoaminen mahdottomaksi.

Vertaus oli mielestäni todella osuva ja ajattelen, että kuten suursiivouksessa, voi muutoksessa pintaan nousta käsittelemättömät pelot, rajoittavat uskomukset ja jopa häpeä esimerkiksi aiemmista valinnoista. Kuten suursiivouksessa, näkyviin tulee paljon piiloutunutta likaa ja kohtia, joita emme usein katsele. Pölyä leijailee ja pinttyneet tahrat ovat kuin estradilla. Kuitenkin, kun saamme putsattua näkymättömissä olleen lian ja pyyhittyä tahrat, tuuletettua pölyn pois ja tavarat löytävät uudet paikkansa, koemme helpotusta, tyydytystä ja elämämme muuttuu helpommaksi.

« Takaisin blogiin