RATKAISUKESKEINEN COMEBACK TREENIN PARIIN

Miksi puhun niin paljon tapamuutoksista? Noh, minulla on ollut ilo työskennellä aiheen äärellä asiakkaiden prosessien myötä, mutta aihe kiinnostaa myös henkilökohtaisesti. Haluan nyt kertoa vähän myös omasta kokemuksesta ja epätoivon hetkistä salilla ja siitä, mikä ratkaisukeskeinen ajatus auttoi minut tähän pisteeseen, että rakastan aikaisia salitreenejä ja olen kerrankin onnistunut toimimaan pitkäjännitteisesti. Viimeisimpänä isona toimenpiteenä pudotin yhdeksän kiloa viskeraalirasvaa noin puolessa vuodessa. En luopunut pizzasta, sipsistä tai viinistä. Tapamuutokset vaativat eri ihmisiltä erilaista panostusta ja joskus yleisesti vaikeana pidetty muutos voi olla minulle tai sinulle helppoa. Yksi lainalaisuus kuitenkin pätee kaikkiin muutoksiin: epäröinnin hetkiä ja takapakkeja on luvassa. Se kuuluu asiaan.

Olin vuoden 2022 keväällä todella huonossa kunnossa. Olin uupumuksen ja koronan jäljiltä lopettanut kaiken liikkumisen, kuin seinään. Lihasvoima ja energia olivat kuluneet totaalisesti ja tunsin itseni riutuneeksi. Vaikka oma ”liikunnallisuus” on vaihdellut suuresti elämäntilanteen mukaan, oli tuo uupumisen ja sairastamisen jälkeinen tila jotain sellaista, johon halusin laittaa stopin. Halusin fyysiset voimat ja jaksamisen takaisin. Ennen uupumista olin ollut todella hyvässä kunnossa fyysisesti ja kaikki se oli mennyttä passivoitumisen myötä.

Pohdin, kuinka päästä jälleen liikkeelle. Koin, että aiemmin harrastamani jooga ja pilates eivät riittäisi, mutta toisaalta kamppailulajit, joita ennen uupumusta harrastin, olisivat liikaa. Päätin lähteä kuntosalin ja lenkkeilyn kautta kasvattamaan peruskuntoa. Ja se on ollut kivinen tie. Olen salilla käynyt ennenkin ja muutamia kertoja on ollut personal trainer suunnittelemassa treeniä ja syömistä. Olen tykännyt treenata pt:n kanssa, mutta kaava oli tuttu jo entuudestaan. Kun pt jää sivuun, alkaa myös oma treenitahti hiipua. Vaikka olisin päässyt salille asti, tuntui että treeni ei ole tehokasta ja kotiin tuli lähdettyä todella matalalla kynnyksellä. Kaipasin pt:tä tekemään ajatustyön puolestani ja toisaalta myös ihan seuran takia. Yritin saada salitreeniä sujumaan kaverin kanssa, mutta siitäkään ei tullut mitään eri vuorokausirytmeistä johtuen. Sitten näin mainoksen pienryhmätreenistä ja tiesin, että siinä olisi todennäköisesti vastaus kaikkiin ongelmiini. No, ei ihan, mutta melkein.

Treenaaminen oli alkuun todella tuskaisaa, koska tekeminen alkoi nollasta. Jouduin myös miettimään, olenko valmis todella aikaisiin aamuherätyksiin treenin takia. Olin todella heikossa kunnossa ja myös mieli veti matalaksi usein treeneihin lähtiessä. Minulla oli erilaisia oireita, kuten pyörtymisen tunnetta ja voimien hiipumista kesken treenin. Treenaaminen ei todellakaan ollut kivaa. Välillä hävetti, kun ei pystynyt samaan kuin muut tai tuli revähdyksiä, väsymystä ja milloin mitäkin. Joskus hetken aikaa mietin jopa, että onko musta tähän enää ja kannattaako edes yrittää. Edistyminen oli todella hidasta ja sehän on myrkkyä motivaatiolle. Kävin silti treeneissä ja loppukeväästä oli jo muutamia liikkeitä, joissa oli tapahtunut hyvää edistystä. Sitten tuli syksy ja loppumattomalta tuntunut sairastelukierre. Olin aivan jatkuvasti sairaana, siis koko loppuvuoden 2022. Tämä vaikutti väistämättä treenaamiseen ja mielialaan. Kävin treeneissä sen mitä pystyin eli harvakseltaan, otti päähän ja kovaa.

Vaikeimpina hetkinä, kun teki mieli luovuttaa, mietin omaa tavoitettani ja kysyin itseltäni, haluanko oikeasti mennä sitä kohti vai en? Muistutin itseäni, että minulla on valinnanvapaus, mutta olen myös itse se, joka valinnan kanssa elää. Kannattaako luovuttaa vain siksi, miltä nyt tuntuu? Päätin, että aina kun mahdollista käyn tekemässä edes jotakin. Mietin, että jokainen väliin jätetty treenikerta vie minua takaisin kohti lähtöpistettä ja jokainen tehty treeni, kuinka pieni tahansa, vie minua kohti tavoitetta. Loppujen lopuksi sairastelu loppui ja selvisi myös syy pyörrytyksille, rauta-arvot olivat aivan vinksallaan ja sitäkin päästiin korjaamaan. Pystyin taas keskittymään säännölliseen puurtamiseen ja treeniin palasi ilo. Muistin kiittää itseäni tehdystä työstä ja iloita pienistäkin saavutuksista. Tämä vuosi mennytkin sitten suht nousujohteisesti, vaikka vielä on tekemistä.

Mikäli sinulla on juuri nyt meneillään epätoivon hetki treeni- tai muiden tavoitteiden kanssa, niin älä luovuta. Kuvittele iso tavoitteesi asteikon päätyyn ja suunnittele seuraava puolen askeleen teko sitä kohti. Ja tee se. Sinä pystyt siihen! 

Tarvittaessa autan sinua saavuttamaan tavoitteesi.

<3 Irina

« Takaisin blogiin