Jos pysähtyminen tuntuu vaikealta tai pelottavalta – silloin on juuri oikea aika pysähtyä.
Suomalaisessa kulttuurissamme arvostetaan yleisesti ahkeruutta ja tekemistä. Joskus tähän asenteeseen liittyy ajatus, että ei ole juurikaan väliä, mitä teet, kunhan vain teet - jotain.
Moni tuntee syyllisyyttä, jos viettää aikaa tekemättä mitään “hyödyllistä”. Jotain olisi aina hyvä saada aikaan. Ensin työt ja sitten huvit - kuten kaikki tiedämme. Joissakin vanhoissa lastenlauluissakin lauletaan, että ensin tehdään hommelit ja sitten levätään vasta. Tämä ahkeruuden ihannointi on siis aika syvällä kulttuurissamme.
Tunnistan tämän tietysti myös itsessäni. Ajatellessani esimerkiksi omia isovanhempiani ymmärrän hyvin, mistä tämä malli on peräisin. Harvoin näin kummankaan mummoni istuvan paikoillaan; ja jos hetken istuivatkin, olivat he aina valmiina nousemaan ylös ja palvelemaan muita. Vanhempani sentään joskus istuivat sohvalla telkkarin ääressä, mutta kyllä lapsuudenkodissanikin ikkunoita pestiin ja lakanoita mankeloitiin ahkerasti. Ympäristö ja tottumukset vaikuttavat suuresti omaan toimintaamme. Minullekin on edelleen vaikeaa levätä, jos koti on kaaoksessa, vaikka lakanoita en mankeloikaan ja ikkunoitakin pesen vain muutaman vuoden välein, jos silloinkaan.
Ahkeruudessa ja aktiivisuudessa ei itsessään ole tietysti mitään pahaa vaan päinvastoin - aikaan saamisella voi olla positiivista merkitystä hyvinvoinnissamme. Ongelmaksi tilanne voi kuitenkin muuttua, jos kaikki se tekeminen muuttuu pakokeinoksi, eikä enää uskalla pysähtyä. Kalenterin täyttäminen voi johtua halusta välttää tyhjät hetket, jolloin joutuu kohtaamaan vaikeita ajatuksia tai tunteita.
Pysähtyminen ei tarkoita sohvalla leffan katsomista tai musiikin kuuntelua. Se on itsensä kuuntelemista, ajatusten ja tunteiden havainnoimista. Uskallusta ottaa vastaan sitä, mitä milloinkin esille nousee. Tunnustelua, ihmettelyä, hyväksymistä, sietämistä. Tällainen pysähtyminen on usein vaikeaa ja pelottavaakin, ja sitä ei ole pakko tehdä yksin. Esimerkiksi terapiassa käyminen on pysähtymistä itsensä äärelle ja siinä terapeutti toimii apuna ja tukena.
Jos ei koskaan pysähdy tutustumaan itseensä syvemmin, vaikeat tunteet jäävät kehoon jumiin ja voivat aiheuttaa vielä vuosienkin päästä erilaisia haittoja ja vaivoja, sairauksiakin. Oma yhteys itseen voi jäädä etäiseksi, joka taas voi johtaa vääriin valintoihin elämässä ja sitä kautta epämääräiseen tyytymättömyyteen ja alakuloon, jopa katkeruuteen. Elämä voi jäädä elämättä, tunteet tuntematta, asiat kokematta.
Mitä sinä ajattelet asiasta, uskallatko sinä pysähtyä?
#kiire #pysähtyminen #itsetuntemus #tunteet #ajatukset #terapia #ahkeruus #tekeminen
Olen koulutukseltani ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti, Suomalainen eroseminaari-ohjaaja ja lisäksi olen opiskellut tunnekeskeisen pariterapian perusteet. Terapiavastaanotollani käy yksilöasiakkaita ja pareja.
Terapeuttina haluan tarjota luottamuksellisen, rennon ja turvallisen tilan, jossa mikään asia ei ole liian pieni tai suuri yhdessä pohdittavaksi. Olen empaattinen ja läsnä hetkessä, ja haastan myös sopivasti tuomalla uusia näkökulmia tilanteeseen. Olen aidosti kiinnostunut sinusta ja elämäntilanteestasi ja pysähdyn kanssasi pohtimaan elämääsi. Jos en syystä tai toisesta pystyisi sinua auttamaan, ohjaan ja neuvon eteenpäin muille ammattilaisille tai avun pariin.
Uskon, että jokainen ihminen on oman elämänsä asiantuntija, ja minun tehtäväni ei ole antaa sinulle vastauksia, vaan auttaa sinua löytämään ne itsestäsi. Jokainen ihminen ansaitsee tulla aidosti kuulluksi ja nähdyksi.
Terapeuttina olen myös tavoitteellinen, ja haluan että terapia on sinulle hyödyllistä ja voimaannuttavaa. Mielestäni terapian tavoitteena on aina myös mennä kohti totuudellista ja aitoa ydinminää, sekä lisätä itsetuntemusta, itsemyötätuntoa ja ymmärrystä siitä, mistä olet tähän hetkeen tullut. Olet lämpimästi tervetullut luokseni juuri sellaisena kuin olet.
ASIAKASPALAUTTEITA:
“On mahtavaa kun uskallat sanoa nätisti mutta suoraan. Varmaan isoimpia ahaa-elämyksiä aikoihin. Ei aina pääse eteenpäin pään silittelyllä”
“Eka tapaaminen jännitti hirveästi mutta ei se ollutkaan kauheaa. Nykyään odotan tapaamisia innolla”
“Oli yllättävän helppoa puhua kanssasi asiasta, josta en ole kunnolla puhunut kenellekään koskaan aikaisemmin.”
“Keskusteluissamme on eteenpäin menevä ote, se on hienoa.”
“Miten osaatkin kuunnella ja kuulla asioita, joita itse en ole edes tajunnut. Ja miten helppo sinulle on puhua. Tapaamisen jälkeen olin ihan loppu ja itkuinen, mutta silti oli helpompi hengittää. Kiitos.”
“Tapaamiset ovat olleet antoisia ja olet löytänyt yllättäviäkin näkökulmia, ja sitä kautta avannut omaa ajatteluani omasta käyttäytymisestä ja omista ajatuksistani. Kiitos.”