"Miksi KAIKKI muut ehtivät ja jaksavat KAIKEN, ja minä en jaksa MITÄÄN?"
Usein puhun asiakkaiden kanssa riittämättömyyden tunteesta ja siitä, että yhteiskunta tuntuu jotenkin vaativalta. Monella on pitkät to do -listat kotona ja töissä, ja tunne siitä, että kaikki on aina kesken, aika ei riitä kaikkeen mitä haluaisi tai pitäisi tehdä. Ja kuinka helposti me lähdemme sitten vielä vertaamaan itseämme muihin, tietoisesti tai tiedostamatta.
”Naapurin Ville käy lenkillä joka päivä – minunkin pitäisi. Sisko jaksaa tehdä itselleen vihermehua joka aamu – minunkin pitäisi. Kollega töissä aloitti opiskelut – minunkin pitäisi. Ystävä testaa iltaisin ihania uusia kasvisruokareseptejä – minunkin pitäisi. Se sometyyppi viettää aikaa ystäviensä kanssa koko ajan erilaisissa juhlissa – minunkin pitäisi. Ja joku ihminen näytti olevan kävelyllä puolisonsa kanssa käsi kädessä – meidänkin pitäisi. Ja äidinkumminkaima harrastaa lapsensa/koiransa kanssa kaikkea kehittävää – minunkin pitäisi.”
Ja kuin huomaamatta meidän mieleemme alkaa piirtyä kuva yhdestä ihmisestä, joka lenkkeilee päivittäin, tekee vihermehua aamuisin, opiskelee työn ohessa, kokkailee iloisena terveellistä ruokaa ja juhlii ystäviensä kanssa viikoittain ja muun vapaa-ajan käy kävelyllä puolisonsa kanssa käsi kädessä tai on agility-kentällä koiransa kanssa. Minunkin siis pitäisi pystyä kaikkeen tähän, kun KAIKKI muutkin pystyvät.
Moni aikuinen tämän vääristyneen kuvion kyllä tunnistaa ja tietää, että muihin vertaaminen on turhaa ja lähes aina myös täysin harhaanjohtavaa. Silti me teemme sitä – vertailemme itseämme muihin - ja tunnemme sen myötä helposti riittämättömyyttä. Ja tavallaan pidämme itsekin koko ajan yllä tätä jatkuvaa ”yhteiskunnan vaativuutta”. Nimittäin kun minä postaan someen kuvan siitä, kun kävin lenkillä, jollekin juuri se kuva voi aiheuttaa suuren riittämättömyyden tunteen ja ajatuksen, että hänenkin pitäisi käydä lenkillä.
Tarkkana saa siis olla, erityisesti somessa, jossa harvoin (jos koskaan) on koko totuus esillä. Tätä kuviota kannattaa hetki tietoisesti ajatella, ja miettiä ihan rauhassa mihin omaa aikaansa haluaa/pystyy juuri tässä elämänvaiheessa käyttämään ja mihin haluaa omassa elämässä keskittyä. Ja hyväksyä ja sisäistää se fakta, että KUKAAN ei tee KAIKKEA.
Lempeyttä alkavaan syksyyn <3
Olen koulutukseltani ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti, Suomalainen eroseminaari-ohjaaja ja lisäksi olen opiskellut tunnekeskeisen pariterapian perusteet. Terapiavastaanotollani käy yksilöasiakkaita ja pareja.
Terapeuttina haluan tarjota luottamuksellisen, rennon ja turvallisen tilan, jossa mikään asia ei ole liian pieni tai suuri yhdessä pohdittavaksi. Olen empaattinen ja läsnä hetkessä, ja haastan myös sopivasti tuomalla uusia näkökulmia tilanteeseen. Olen aidosti kiinnostunut sinusta ja elämäntilanteestasi ja pysähdyn kanssasi pohtimaan elämääsi. Jos en syystä tai toisesta pystyisi sinua auttamaan, ohjaan ja neuvon eteenpäin muille ammattilaisille tai avun pariin.
Uskon, että jokainen ihminen on oman elämänsä asiantuntija, ja minun tehtäväni ei ole antaa sinulle vastauksia, vaan auttaa sinua löytämään ne itsestäsi. Jokainen ihminen ansaitsee tulla aidosti kuulluksi ja nähdyksi.
Terapeuttina olen myös tavoitteellinen, ja haluan että terapia on sinulle hyödyllistä ja voimaannuttavaa. Mielestäni terapian tavoitteena on aina myös mennä kohti totuudellista ja aitoa ydinminää, sekä lisätä itsetuntemusta, itsemyötätuntoa ja ymmärrystä siitä, mistä olet tähän hetkeen tullut. Olet lämpimästi tervetullut luokseni juuri sellaisena kuin olet.
ASIAKASPALAUTTEITA:
“On mahtavaa kun uskallat sanoa nätisti mutta suoraan. Varmaan isoimpia ahaa-elämyksiä aikoihin. Ei aina pääse eteenpäin pään silittelyllä”
“Eka tapaaminen jännitti hirveästi mutta ei se ollutkaan kauheaa. Nykyään odotan tapaamisia innolla”
“Oli yllättävän helppoa puhua kanssasi asiasta, josta en ole kunnolla puhunut kenellekään koskaan aikaisemmin.”
“Keskusteluissamme on eteenpäin menevä ote, se on hienoa.”
“Miten osaatkin kuunnella ja kuulla asioita, joita itse en ole edes tajunnut. Ja miten helppo sinulle on puhua. Tapaamisen jälkeen olin ihan loppu ja itkuinen, mutta silti oli helpompi hengittää. Kiitos.”
“Tapaamiset ovat olleet antoisia ja olet löytänyt yllättäviäkin näkökulmia, ja sitä kautta avannut omaa ajatteluani omasta käyttäytymisestä ja omista ajatuksistani. Kiitos.”