Miten toimia kun uutiset ahdistavat?
Mitä tehdä kun uutiset ahdistavat?
Luin lehdestä muutama päivä sitten uutisen, jonka otsikosta jo arvasin, että luettuani tämän alkaa ahdistamaan. Nykyään rajaan aika paljon omaa uutisten seuraamista, mutta tämän uutisen kuitenkin päätin lukea. Ja todellakin, heti ensimmäisiä lauseita lukiessa ahdistus jysähti päälle, kurkkua kuristi, jotain painavaa tipahti vatsan pohjalle ja tuli fyysisesti huono olo ja teki mieli oksentaa. Mielessä erilaisia tunteita isona kaaoksena. Isoa surua viattoman järkyttävästä kohtalosta, suuttumusta ja vihaa yhteiskuntaamme kohtaan, pelkoa siitä millaiseksi maailma voi muuttua ja valtavaa riittämättömyyden ja voimattomuuden tunnetta kaiken epäreiluuden ja vääryyden edessä.
Tunnen itseni sen verran hyvin, että tiesin ettei ahdistus ihan heti hellitä, ja niinhän se jäikin seurakseni koko loppupäiväksi. Annoin sen olla, koska eipä siitä väkisin eroonkaan pääse. Tutkailin sitä aina välillä, ja huomasin myöhemmin, että se kurkun kuristus oli jo vähän helpompaa, eikä ehkä enää niin oksettanutkaan enää. Illalla vielä vähän hoidin olotilaani joogaamalla ja musiikilla.
Tänään sitten mietin uutista siitä näkökulmasta, että onko tässä asiassa jotain mitä voisin tehdä, voisinko jotenkin omalta osaltani vaikuttaa siihen, että tuollaisia uutisia en joutuisi enää ikinä lukemaan. Ja ikävä kyllä en voi. Jos voisin, tekisin kyllä kaikkeni. Mutta se asia ei ole minun käsissäni. Päädyin siis jälleen kerran lopputulemaan, että asia mihin VOIN vaikuttaa on oman itseni ja lähipiirini hyvinvointi. Siirsin siis katseeni omaan elämääni, ihmisiin ympärilläni. Miten lähelläni voidaan, tarvitseeko joku apua, voinko tehdä jotain? Elämässä on sellaisia vaiheita, kun ei pysty auttamaan edes lähipiiriään ja sitten taas toisaalta myös vaiheita, kun voi ja jaksaa auttaa lähimpien ulkopuoleltakin, vieraampiakin ihmisiä. Millainen aika ja vaihe minulla on nyt, mihin omat voimavarat riittävät tänään?
Ahdistukseeni auttoi siis sen tunnistaminen ja hyväksyminen. Aika. Jooga ja musiikki. Lopuksi toiminta, eli sen pohtiminen voinko tehdä asialle jotain.
Millaisia keinoja sinulla on selvitä ahdistuksen kanssa?
Olen koulutukseltani ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti, Suomalainen eroseminaari-ohjaaja ja lisäksi olen opiskellut tunnekeskeisen pariterapian perusteet. Terapiavastaanotollani käy yksilöasiakkaita ja pareja.
Terapeuttina haluan tarjota luottamuksellisen, rennon ja turvallisen tilan, jossa mikään asia ei ole liian pieni tai suuri yhdessä pohdittavaksi. Olen empaattinen ja läsnä hetkessä, ja haastan myös sopivasti tuomalla uusia näkökulmia tilanteeseen. Olen aidosti kiinnostunut sinusta ja elämäntilanteestasi ja pysähdyn kanssasi pohtimaan elämääsi. Jos en syystä tai toisesta pystyisi sinua auttamaan, ohjaan ja neuvon eteenpäin muille ammattilaisille tai avun pariin.
Uskon, että jokainen ihminen on oman elämänsä asiantuntija, ja minun tehtäväni ei ole antaa sinulle vastauksia, vaan auttaa sinua löytämään ne itsestäsi. Jokainen ihminen ansaitsee tulla aidosti kuulluksi ja nähdyksi.
Terapeuttina olen myös tavoitteellinen, ja haluan että terapia on sinulle hyödyllistä ja voimaannuttavaa. Mielestäni terapian tavoitteena on aina myös mennä kohti totuudellista ja aitoa ydinminää, sekä lisätä itsetuntemusta, itsemyötätuntoa ja ymmärrystä siitä, mistä olet tähän hetkeen tullut. Olet lämpimästi tervetullut luokseni juuri sellaisena kuin olet.
ASIAKASPALAUTTEITA:
“On mahtavaa kun uskallat sanoa nätisti mutta suoraan. Varmaan isoimpia ahaa-elämyksiä aikoihin. Ei aina pääse eteenpäin pään silittelyllä”
“Eka tapaaminen jännitti hirveästi mutta ei se ollutkaan kauheaa. Nykyään odotan tapaamisia innolla”
“Oli yllättävän helppoa puhua kanssasi asiasta, josta en ole kunnolla puhunut kenellekään koskaan aikaisemmin.”
“Keskusteluissamme on eteenpäin menevä ote, se on hienoa.”
“Miten osaatkin kuunnella ja kuulla asioita, joita itse en ole edes tajunnut. Ja miten helppo sinulle on puhua. Tapaamisen jälkeen olin ihan loppu ja itkuinen, mutta silti oli helpompi hengittää. Kiitos.”
“Tapaamiset ovat olleet antoisia ja olet löytänyt yllättäviäkin näkökulmia, ja sitä kautta avannut omaa ajatteluani omasta käyttäytymisestä ja omista ajatuksistani. Kiitos.”