Miten toimia kun uutiset ahdistavat?
Mitä tehdä kun uutiset ahdistavat?
Luin lehdestä muutama päivä sitten uutisen, jonka otsikosta jo arvasin, että luettuani tämän alkaa ahdistamaan. Nykyään rajaan aika paljon omaa uutisten seuraamista, mutta tämän uutisen kuitenkin päätin lukea. Ja todellakin, heti ensimmäisiä lauseita lukiessa ahdistus jysähti päälle, kurkkua kuristi, jotain painavaa tipahti vatsan pohjalle ja tuli fyysisesti huono olo ja teki mieli oksentaa. Mielessä erilaisia tunteita isona kaaoksena. Isoa surua viattoman järkyttävästä kohtalosta, suuttumusta ja vihaa yhteiskuntaamme kohtaan, pelkoa siitä millaiseksi maailma voi muuttua ja valtavaa riittämättömyyden ja voimattomuuden tunnetta kaiken epäreiluuden ja vääryyden edessä.
Tunnen itseni sen verran hyvin, että tiesin ettei ahdistus ihan heti hellitä, ja niinhän se jäikin seurakseni koko loppupäiväksi. Annoin sen olla, koska eipä siitä väkisin eroonkaan pääse. Tutkailin sitä aina välillä, ja huomasin myöhemmin, että se kurkun kuristus oli jo vähän helpompaa, eikä ehkä enää niin oksettanutkaan enää. Illalla vielä vähän hoidin olotilaani joogaamalla ja musiikilla.
Tänään sitten mietin uutista siitä näkökulmasta, että onko tässä asiassa jotain mitä voisin tehdä, voisinko jotenkin omalta osaltani vaikuttaa siihen, että tuollaisia uutisia en joutuisi enää ikinä lukemaan. Ja ikävä kyllä en voi. Jos voisin, tekisin kyllä kaikkeni. Mutta se asia ei ole minun käsissäni. Päädyin siis jälleen kerran lopputulemaan, että asia mihin VOIN vaikuttaa on oman itseni ja lähipiirini hyvinvointi. Siirsin siis katseeni omaan elämääni, ihmisiin ympärilläni. Miten lähelläni voidaan, tarvitseeko joku apua, voinko tehdä jotain? Elämässä on sellaisia vaiheita, kun ei pysty auttamaan edes lähipiiriään ja sitten taas toisaalta myös vaiheita, kun voi ja jaksaa auttaa lähimpien ulkopuoleltakin, vieraampiakin ihmisiä. Millainen aika ja vaihe minulla on nyt, mihin omat voimavarat riittävät tänään?
Ahdistukseeni auttoi siis sen tunnistaminen ja hyväksyminen. Aika. Jooga ja musiikki. Lopuksi toiminta, eli sen pohtiminen voinko tehdä asialle jotain.
Millaisia keinoja sinulla on selvitä ahdistuksen kanssa?
Lämpimästi tervetuloa terapiaan
Heippa, olen Kati, yksilö-, ja pariterapeutti Keravalta. Vastaanottoni sijaitsee Keravan keskustassa, ja myös etätapaamiset ovat mahdollisia.
Terapeuttina tarjoan luottamuksellisen ja turvallisen tilan, jossa voit tutkia elämääsi ja löytää uusia näkökulmia. Olen läsnä, empaattinen ja tarvittaessa sopivasti haastava – tavoitteenani on auttaa sinua kohti parempaa tasapainoa ja ymmärrystä itsestäsi. Koulutukseltani olen ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti, Suomalainen eroseminaari -ohjaaja, ja olen opiskellut myös tunnekeskeisen pariterapian perusteet. Vastaanotolleni ovat tervetulleita sekä yksilöt että parit.
Pariterapia – yhteyttä ja ymmärrystä
Pariterapiaan hakeudutaan esimerkiksi kommunikaation haasteiden, arjen sujumattomuuden tai vaikeiden keskusteluaiheiden vuoksi. Se tarjoaa tilan käsitellä myös esimerkiksi pettämistä, eroajatuksia tai jo tehtyä eropäätöstä. Terapeuttina olen puolueeton ja molempia varten – autan paria vahvistamaan yhteyttään, syventämään ymmärrystä itsestään ja toisistaan sekä löytämään uusia tapoja kohdata haasteet yhdessä.
Pariterapiaan kannattaa hakeutua mieluummin ajoissa kuin liian myöhään. Voit tulla pohtimaan parisuhdettasi myös yksin, jos kumppanisi ei syystä tai toisesta halua osallistua.
Jokainen ansaitsee tulla kuulluksi ja nähdyksi aitona itsenään
Terapiassa syvennytään itsetuntemukseen ja itsemyötätuntoon, ja vaikeitakaan tunteita ei tarvitse kohdata yksin. Mikään asia ei ole liian suuri tai pieni yhdessä pohdittavaksi. Olet lämpimästi tervetullut vastaanotolleni juuri sellaisena kuin olet.
Lisää tietoa minusta ja ajatuksistani löydät instagramista: terapiahuone_kati sekä nettisivuiltani: terapiahuone.net
Asiakkaiden palautetta minusta:
“On mahtavaa kun uskallat sanoa nätisti mutta suoraan. Varmaan isoimpia ahaa-elämyksiä aikoihin. Ei aina pääse eteenpäin pään silittelyllä”
“Eka tapaaminen jännitti hirveästi mutta ei se ollutkaan kauheaa. Nykyään odotan tapaamisia innolla”
“Oli yllättävän helppoa puhua kanssasi asiasta, josta en ole kunnolla puhunut kenellekään koskaan aikaisemmin.”
“Keskusteluissamme on eteenpäin menevä ote, se on hienoa.”
“Miten osaatkin kuunnella ja kuulla asioita, joita itse en ole edes tajunnut. Ja miten helppo sinulle on puhua. Tapaamisen jälkeen olin ihan loppu ja itkuinen, mutta silti oli helpompi hengittää. Kiitos.”
“Tapaamiset ovat olleet antoisia ja olet löytänyt yllättäviäkin näkökulmia, ja sitä kautta avannut omaa ajatteluani omasta käyttäytymisestä ja omista ajatuksistani. Kiitos.”