Hellittäminen – miksi se on niin vaikeaa?

Hellittäminen – miksi se on niin vaikeaa?

Olen viime aikoina pohtinut paljon hellittämistä. 

Sitä, mitä moni meistä kaipaa.

Hetkeä, jolloin voisi vain olla ilman, että mikään sisällä kiristää.

Ilman jatkuvaa tunnetta siitä, että jotain pitäisi vielä tehdä, varmistaa tai jaksaa.

Ja silti hellittäminen tuntuu yllättävän vaikealta.

Miksi?

Et ole oppinut hellittämään – olet oppinut pitämään kiinni

En usko, että hellittäminen on taito, joka meiltä puuttuu.

Useimmiten on kyse siitä, että olemme oppineet jotain muuta:

• olemaan vahvoja
• huolehtimaan
• ennakoimaan
• pitämään asiat kasassa

Nämä eivät ole vääriä tapoja. Ne ovat usein auttaneet pitkälle.

Mutta jossain kohtaa ne alkavat myös kuormittaa.

Keho ei hellitä, jos se ei koe turvaa

Vaikka mieli haluaisi rauhoittua, keho voi olla eri mieltä.

Jos sisällä on jatkuva valppauden tila, hellittäminen tuntuu lähes mahdottomalta.

Silloin kyse ei ole tahdon puutteesta.

Vaan siitä, että hermosto tekee juuri sitä, mihin se on tottunut: pitämään Sinut valmiina.

Hellittäminen tuntuu riskiltä

Monelle ajatus hellittämisestä herättää kysymyksen:

mitä tapahtuu, jos en pidä kiinni?

• jääkö jotain tekemättä
• petänkö jonkun
• romahtaako jokin
• hajoaako jokin olennainen

Tämä tekee hellittämisestä enemmän kuin pienen muutoksen.

Se tekee siitä luottamuskysymyksen.

Hellittäminen vaatii luottamusta – luottamusta siihen, että olet turvassa, vaikka et juuri nyt tekisikään mitään.

Entä jos hellittäminen ei ole luopumista?

Entä jos hellittäminen ei ole sitä, että menetämme jotain tärkeää.

Vaan sitä, että lakkaa kantamasta kaikkea yksin.

Pienesti. Vähitellen.

Nyt just’ hellitän

Palaan tähän ehkä myöhemmin.

Lempeällä ajatuksella,

-päivi

paivi@lempeaajatus.fi

Huokaisu • Ihmettely • Huojennus -

– jotta tuntisit itsesi ajantasaisemmin.

« Takaisin blogiin