Myofunktionaalisella terapialla vaikutetaan suun ja kasvojen alueen toimintaan ja pyritään korjaamaan lihastoiminnan häiriöitä, jotka ovat mahdollisesti kehittyneet pitkänkin ajan kuluessa. Terapia on yksillöllisesti suunniteltua ja perustuu laajaan toiminnan arvioon. Myofunktionaalinen terapia soveltuu hoitomuodoksi sekä lapsille että aikuisille. Suun ja kasvojen alueen toiminnalliset häiriöt (eng. Orofacial Myofunctional Disorders, OMD) voivat vaikuttaa mm. hengityksen häiriintymiseen, imetyksen onnistumiseen, syömisen (pureskelu ja nieleminen) kehitykseen, puheen selkeyteen, hampaiston ja purennan kehittymiseen, oikomishoidon onnistumiseen ja kasvojen luuston kasvuun ja kehittymiseen. 

Tutustu myofunktionaalisiin terapeutteihin tästä

Tutustu puheterapeutteihin tästä

Nenä on hengittämistä varten. Suu puhumiseen, laulamiseen, suuteluun ja syömiseen.

MIKÄ JOHTAA SUUN JA KASVOJEN ALUEEN TOIMINNAN HÄIRIÖIHIN? 

• Nenähengitys ja sen toiminta on yksi elämämme perustavanlaatuisista asioista ja sen häiriintyminen sekä kertoo ongelmista että aiheuttaa ongelmia, jotka ulottuvat terveyteemme hyvin kokonaisvaltaisesti. Jos nenähengitys ei toimi, alkaa ihminen hengittämään toista mahdollista reittiä: suun kautta.
• Riskitekijöitä nenähengityksen vaarantumiselle ovat mm. allergiat, infektiot, astma ja suurentuneet/tulehtuneet kita- ja nielurisat tai muu ylähengitysteitä ahtauttava tila.  
• Suun ja kasvojen alueen lihasten ja niihin liittyvien toimintojen kehitys alkaa jo sikiövaikeessa. Esimerkiksi nielemistoiminto alkaa heti 12. sikiöviikolla. Joskus syy toimintahäiriöön voi löytyä rakenteiden varhaisesta kehittymisestä ja fysiologisista tekijöistä (esim. lihasjänteys).
• Esimerkiksi kireä kielijänne (tai poski- ja huulijänne) voi rajoittaa optimaalista kehitystä kuten kielen lepoasennon ja nenähengityksen toteutumista.
• Neurologiset häiriöt tai kehitysviiveet.
• Haitalliset tavat, kuten tutin tai tuttipullon käyttö pitkäaikaisesti, peukalon imeminen ja nokkamukin pitkittynyt ja jatkuva käyttö erityisesti, jos on muitakin riskitekijöitä. Kaikki edellämainitut estävät kielen normaalia lepoasentoa ja provosoivat kielen liikettä eteenpäin nieltäessä.
• Joskus syy voi olla niinkin yksinkertainen, että nenä tuntuu tukkoiselta  ja nenän kautta saatu ilmamäärä tuntuu riittämättömältä. Jos tilanne pysyy huonona pitkään, siirtyy ihminen suuhengittäjäksi ja tämä itsessään voi johtaa toimitahäiriöiden kierteeseen. Mitä enemmän nenän kautta hengittää, sen paremmin se pysyy auki. Ja toisin päin: jos nenää ei käytä, se tuntuu tukkoiselta tai vuotavalta. Urheilu on tyypillinen tilanne, jolloin usein vaihdamme suuhengitykseen.

MISTÄ HÄIRIÖN TUNNISTAA? MITÄ OIREITA SE AIHEUTTAA?

Suun ja kasvojen alueen toimintahäiriön oireita  aikuisilla  voivat olla mm. erilaiset kireydet ja kiputilat kasvojen tai niskahartiaseudun alueilla, pääsärky, narskutus ja hampaiden kuluminen, yönaikaiset hengityskatkokset, kuorsaus tai muulla tavalla häiriintynyt uni, nenän tukkoisuus, muutokset kielessä esim. "piparkakkureuna" ja suuhengitystavan kroonistuminen.

Lapsilla suun ja kasvon alueen toiminnallisista häiriöistä voivat kertoa esimerkiksi imetyskipu tai imetyksen epäonnistuminen, sammas, refluksi, peukalon imeminen tai kynsien pureskelu, vaikeudet kiinteisin ruokiin siirtymisessä ja syömisen kehityksessä, nukkumisvaikeudet, hampaiston vaihtumisen hidastuminen ja hampaiston ahtaus, kuolaus sekä puheessa äännevirheet (R,S,L,K) ja kielen työntyminen suussa hampaiden väliin.

MITÄ TAVOITTEITA MYOFUNKTIONAALISELLA TERAPIALLA ON? 

Myofunktionaalisessa terapiassa keskitytään suun ja kasvojen lihaksiin erityisesti toiminnan kautta. Terapia ei kuitenkaan ole pelkkää kielijumppaa vaan tavoitteena on mahdollistaa nenähengityksen toteutuminen, opettaa kielen oikea lepoasento ja ohjelmoida lihasten yhteistoimintaa siten, että haitalliset oireet vähenevät ja normaalit toiminnot puheessa, hengityksessä ja syömisessä mahdollistuvat. Usein nenähengitystapaa joudutaan harjoittelemaan ja nenän luontaista sisäänhengitysvastusta ja hiilidioksidin sietoa kehossa parantamaan. Mitä huonommin siedämme hiilidioksidia kehossamme, sitä kovemmin haluaisimme hengittää. Keholle paras hengitys on kuitenkin tahdiltaan rauhallista, kevyttä, hiljaista ja palleaa aktivoivaa.

Teksti: Tanja Pohjankoski

Tutustu myofunktionaalisiin terapeutteihin

Tutustu puheterapeutteihin

Tutustu toimintaterapeutteihin

Tutustu fysioterapeutteihin

Löydä sinulle sopiva terapeutti: Valitseterapia.fi