Jonotusnumeroni on 272

Ei, jonotusnumerossani 272 ei ole kyseessä leikkausjono, ei kiireettömän erikoissairaanhoidon jono - eikä edes jono ison kauppaketjun kalatiskille jouluaaton aattona. 

Kyseessä on kirjaston jonotusnumeroni Sirpa Kähkösen viime vuonna ilmestyneelle teokselle “36 uurnaa: Väärässä olemisen historia”. Se kertoo kivuliaasta äidin ja tyttären suhteesta. 

“En ikinä voinut puhua äidilleni rakkaudesta, koska hän suhtautui siihen niin viiltävästi. Koskaan ei voinut olla varma, miten hän ottaa lämpimät ja vilpittömät tunteet vastaan.”... Kun äiti oikein halusi sivaltaa, hän kertoi tyttärelleen tämän olleen vahinko. Kertaakaan elämänsä aikana Kähkönen ei saanut äidiltään syntymäpäivälahjaa. (Sirpa Kähkönen uskalsi avata äidin päiväkirjat vasta tämän kuoltua ja järkyttyi – siitä versoi uusi romaani - Kulttuuri | HS.fi) 

Miksi niin moni meistä jonottaa todennäköisesti vuodenkin ajan tätä teosta? Luulen, että moni meistä samaistuu Kähkösen kertomaan, ja saa lohtua siitä. Sillä lohdullinenkin kirja on, sen tiedän, vaikka vasta sitä jonotan. 

(On huomautettava, että edellä poimimani otteet Kähkösen haastattelusta eivät mitenkään tee oikeutta tälle romaanille, joka on monisäikeinen, historiakäsitystä laajentava, paljas ja avoin taideteos - muun muassa.)

Millainen Sinun äitisuhteesi oli ja on, jos koet ja tunnet siitä kipua? 

Voit miettiä äitisuhdettasi vaikkapa seuraavien kysymysten äärellä:

…tiedät, ettei äitisuhteessasi kaikki ole kunnossa, mutta et ymmärrä, mistä ongelmat johtuvat (tai olet saanut niistä syyt niskoillesi).

…olet kokenut äitisi puolelta mitätöintiä, jatkuvaa kritiikkiä, manipulointia tai häpäisemistä.

…tunnet, että suhde äitiin on ristiriitainen, mutta kokemukselle on vaikea löytää sanoja. Sinun on vaikea sallia itsellesi surua, kiukkua tai pettymystä suhteessa äitiin.

…olet perinyt kotoasi rajoittavia uskomuksia: ”Vaikka tekisin mitä, en koskaan ole tarpeeksi.”

…koet syyllisyyttä, jos et toimi äitisi toiveiden mukaan (ja toivot, että tunne voisi vihdoinkin hellittää).

…et ole tullut kotona nähdyksi ja hyväksytyksi. Piilottelet eri puolia itsestäsi saadaksesi äidin, muun perheen tai ympäristön hyväksynnän.

 …haluat oppia elämään vapaammin, asettamaan rajoja ja tekemään itsesi näköisiä valintoja.

…haluat keventää suvussasi kulkevaa henkistä taakkaa etkä halua siirtää tyttärellesi omia epävarmuuksiasi ja tunnekuormiasi.  (Äitihaava – tyttären raskas perintö - Hidasta elämää -puoti (hidastaelamaa.fi))

Kivun kokemuksiin on mahdollista saada korjaavia kokemuksia - koskaan ei ole liian myöhäistä oppia lempeyttä itseä kohtaan. Tämä on mahdollista, jos olet avoin omalle kehittymisellesi ja haluat ymmärtää omia ajatuksiasi, tunteitasi ja käyttäytymismallejasi. Yksin ei tarvitse kyetä tähän, kenenkään meistä. Jos haluat työskennellä kanssani, ja harjoitella myös arjessa näitä asioita, voin tarjota apuani. 

Ja minä jatkan kirjani jonottamista kärsivällisyyttä opiskellen:). Nyt näyttää, että olenkin jo sijalla 269!

« Takaisin blogiin