Lyhytterapiaa elämän käännekohdissa

Jokainen meistä kohtaa väistämättä elämässään tilanteita, jotka ovat jollain tapaa pysäyttäviä. Kriisi syntyy, kun ihmisen kohtaama stressaava elämäntapahtuma tai ongelma on vaikeampi kuin ongelman ratkaisemiseksi käytettävissä olevat voimavarat­­. Tällaisia kriisitilanteita saattavat olla mm. kotoa muuttaminen, vanhemmaksi tuleminen, työpaikan vaihtaminen, eläkkeelle jääminen, parisuhteen päättyminen, paikkakunnan vaihtaminen tai läheisen kuolema. Listaa voisi jatkaa pitkästikin, mutta yhteistä näille kaikille on menetys ja jonkinlainen elämän uudelleen järjestelyn tarve. Kriisiin koetaan niin mielessä kuin kehossakin hyvin yksilöllisesti. Selviäminen on riippuvainen mm. ihmisen temperamentista, aiemmista elämänkokemuksista, kulttuuritaustasta, sosiaalisesta tukiverkosta sekä kyvystä hakea tilanteeseensa apua. 

Tilanteesta riippumatta kriisistä toipumisessa voidaan havaita neljä erilaista vaihetta. Ensimmäisenä vaiheena pidetään shokkivaihetta, jolloin on vaikea edes käsittää mitä on tapahtunut. Seuraavassa vaiheessa, eli reaktiovaiheessa, alamme pikkuhiljaa ymmärtämään tapahtuneen ja tuntea sen vaikuttamia tunteita. Työstämis- ja käsittelyvaiheessa kokemuksen purku jatkuu enimmäkseen mielessä, mutta sen aiheuttamat tunteet voivat olla edelleen voimakkaitakin. Tässä vaiheessa saattaa ilmetä myös masentuneisuutta ja ihmissuhteista vetäytymistä. Neljäntenä vaiheena pidetään uudelleen orientoitumisen vaihetta, jolloin alamme vähitellen hyväksyä tapahtuneen. Tämä mahdollistaa luopumisen ja sopeutumisen muutoksiin.

Pitkittynyt traumaattinen kriisi voi olla seurausta epäonnistuneesta kriisin käsittelystä. Tällöin juututaan reaktiovaiheeseen, jolloin voimakkaat reaktiot eivät heikkene, vaan jäävät päälle. Traumaattinen kokemus toistuu niin mielessä kuin kehossakin ja siitä tulee merkittävä osa omaa identiteettiä. Tämä voi estää oman näköisen elämän elämistä itseä kuunnellen sekä ajaa ihmistä elämän suorittamiseen ja erilaisiin riippuvuuksiin turvautumiseen.

Onnistunut kriisin ratkaisu johtaa persoonallisuuden kasvuun sekä mielenterveyden ja psyykkisen kestävyyden, eli resilienssin, vahvistumiseen. Tähän kuuluu sen hyväksyminen, että muutos ja kriisit ovat luonnollinen osa elämää ja että vastoinkäyminen on pikemminkin haaste kuin uhka. Kyseiseen asenteeseen kuuluu myös myönteinen näkemys itsestä ja omasta selviytymiskyvystä, tulevaisuussuuntautuneisuus, omasta fyysisestä ja psyykkisestä hyvinvoinnista huolehtiminen, sosiaalisen verkoston ylläpitäminen sekä kyky pyytää ja vastaanottaa apua. Pohjana tälle tarvitaan uskomus siitä, että on hoivan arvoinen ja yhtä arvokas kuin kuka tahansa muukin.

Parhaimmillaan yksilö kokee vastoinkäymisen jälkeen olevansa aikaisempaa kykenevämpi kohtaamaan haasteita, taitavampi hoitamaan ihmissuhteitaan ja vapaampi elämään aitojen ajatustensa ja arvojensa mukaista elämää. Lisäksi sosiaalisen hyväksynnän hakemisen tarve vähenee ja vapaus omiin valintoihin lisääntyy. Kriisin jälkeinen kasvu näkyy elämän lisääntyneenä arvostamisena, merkityksellisyyden vahvistumisena, muuttuneina tärkeysjärjestyksinä ja henkisyyden lisääntymisenä.

Toipumisen tie ei kuitenkaan aina ole suoraviivainen ja yksiselitteinen. Tilanteen jäsentämiseksi ja siitä eteenpäin pääsemiseksi voi olla hyvinkin hyödyllistä hakea tukea lyhytterapiasta. On tärkeä saada tulla nähdyksi tilanteessaan kaikkine sen kuormittavine tekijöineen. Tätä tärkeämpää on kuitenkin löytää uusia näkökulmia tilanteeseensa ja suunnata elämässä eteenpäin. Tämä ei välttämättä onnistu ilman ulkopuolista apua. Lyhytterapeutti kulkee tarvitsemasi matkan rinnallasi taakkaa keventäen ja lempeästi eteenpäin ohjaten. Etsitään yhdessä vastaus siihen, millaista elämää haluat elää vastoinkäymisistäsi huolimatta tai juuri niiden vuoksi.

« Takaisin blogiin