Lomat, tauot ja työn todellinen tuottavuus. Onko tarpeen palaveerata tunti tunnista?

Lomat eivät ole luksusta, vaan hermoston, ajattelun ja luovuuden kannalta välttämätön palautumisen tila. Sama koskee työpäivän aikaisia taukoja. Ilman palautumista ihminen ei jaksa keskittyä, priorisoida tai tehdä laadukkaita päätöksiä. 

Viime vuosina monessa organisaatiossa palaverikäytännöt ovat kuitenkin lähteneet käsistä, etämahdollisuuksien myötä. Kalenterit täyttyvät kokouksista, joissa konkreettinen asioiden eteneminen, toiminta, jää puolitiehen. Palaverit päätetään sanoihin: ”nyt hyppään tästä äkkiä seuraavaan” tai ”nyt täytyy lopettaa kun on jo toinen palaveri alkanut” Samalla varsinainen työ kasaantuu palavereiden väliin, työpäivän päätteeksi tai iltoihin ja asioita vaan unohtuu. Ennen sai siirtymissä pitää kuitenkin sen tauon, siirryit sitten toiseen huoneeseen tai kaupungin toiselle puolelle.

Jatkuva palaverista toiseen siirtyminen näin etäaikana, kuormittaa aivoja paljon. Keskeneräiset asiat lisäävät kognitiivista kuormaa ja päätösten puute lisää turhautumista. Samalla kokemus työn hallinnan menettämisestä lisää uupumusta.

Moni tunnistaa tunteen: päivän jälkeen olet kyllä ollut töissä, mutta työt eivät edenneet toivotun mukaisesti. Tämä tunnekuorma siirtyy mukana kotiin, pahimmillaan työhuoneelta olohuoneen puolelle tai siinä keittiön pöydällähän se on kokoillan nähtävillä.

Työelämään tarvitaan takaisin sitä selkeyttä, miksi palaveerataan (ja se esityslista), milloin keskitytään omaan työhön ja milloin palaudutaan. Taukojen ei pitäisi olla asia, josta tunnetaan syyllisyyttä, vaan osa kestävää ja tuloksellista työskentelyä. Ja sanomattakin on selvää ettei se, että et ole ehtinyt syödä tai edes vessassa käydä, ole mikään meriitti.

Palautuminen ei ole työn vastakohta. Se on edellytys sille, että työ ylipäätään onnistuu. Ehkä tärkeä kysymys työyhteisölle nyt on: kuinka paljon tämä kokoustamisenmalli oikeasti tuottaa arvoa? Mihin me ihmisinä kykenemme ja mihin emme?

Pysähdytään siis hetkeksi kaffekupin äärelle ja keskitytään kahvin pintaan syntyneisiin kuvioihin. Kuinka kauan sinä ja aivosi kestävät pysähtymistä? Pistä merkille.

Pidetään ne tauot ja lomat!

P.s. Kuvassa mun ja kisun taukokupit

« Takaisin blogiin