Tieteellisesti todistettu: Ihmiset kuolevat uskomukseen stressin haitallisuudesta, eikä itse stressiin.

Tavallinen arkipäivän aamu, lapset on herätetty, syötetty ja lähetetty kouluun. Nyt on aika lähteä koiran kanssa lenkille. Yleensä mukaan tulee avaimet, puhelin ja tietenkin  koira. Päästyään ulos Julia huomaa, että koira ja puhelin ovat mukana, mutta avaimet  jäivät kotiin. Syke nousee, sydän hakkaa, hengitys tihenee. “Minunhan täytyy olla  tunnin päästää yliopistolla!”, Julia mietti. Mitä Julialle siis tapahtuu? Hän on juuri  parhaallaan kokemassa stressiä. Stressi on pahasta, sitä täytyy välttää, se vahingoittaa terveyttä - vai onko tämä sittenkin niin?

Tutkijat saivat stressistä läpimurtotuloksen. Yhdysvalloissa seurattiin 30.000 aikuista. Tutkimuksen alussa heiltä kysyttiin, kuinka paljon stressiä he ovat kokeneet viimeisen vuoden aikana. Lisäksi heiltä kysyttiin: “Uskotko stressin olevan terveydellesi haitallista?” Kahdeksan vuoden jälkeen tutkijat tarkistivat väestörekisteristä, ketkä tutkimukseen osallistujista olivat kuolleet. Paljon stressiä kokeneilla ihmisillä oli jopa 43% suurempi riski kuolla. Mutta! Tämä tulos piti paikkaansa vain niille ihmisille, jotka uskoivat, että stressi on elimistölle vaarallinen.

Ihmisillä, jotka olivat kokeneet paljon stressiä, mutta samalla eivät uskoneet sen haitallisuuteen, oli kaikkein pienin riski kuolla. Riski oli jopa pienempi, kun niillä ihmisillä, jotka olivat kokeneet vain vähän stressiä. Eli ihmiset kuolevat uskomukseen stressin haitallisuudesta, eikä itse stressiin.

Helsingin Yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan tutkijatohtori Kia Gluschkoff kommentoi asiaa seuraavasti:

• Yhteys stressin ja huonon terveyden välillä ei tosiaan ole niin suoraviivainen  kuin voisi äkkiseltään ajatella. Ihmisten välillä on ensinnäkin eroja siinä,  millaisia asioita he kokevat uhkaavalla tavalla stressaaviksi. Jokin tilanne voi  siten aiheuttaa yhdelle ihmiselle kielteisen, stressaantuneen tunnetilan, kun  taas joku toinen voi kokea vastaavan tilanteen enemmänkin haasteena tai  mahdollisuutena. Toisaalta ihmisten välillä on myös eroja siinä, kuinka herkästi  he reagoivat stressiin. Yhdelle ihmiselle heikkokin kokemus stressistä voi  näkyä voimakkaina reaktioina elimistössä, kun taas toiselle vasta suuri määrä  koettua stressiä aiheuttaa vastaavia reaktioita. Myös käsitys omien  voimavarojen riittävyydestä vaikuttaa stressin kokemukseen. Useammassa  tutkimuksessa on havaittu sama ilmiö siitä, että ei niinkään koettu stressin  määrä, vaan ihmisen oma käsitys siitä, että stressi on terveydelle haitallista,  johtaa heikentyneeseen terveyteen.

Stressistä aiheutetut fysiologiset reaktiot valmistelevat sinua toimimaan tehokkaammin ja olemaan skarppina. Hengityksesi tiheneminen ei ole merkki siitä, että sinua alkaa ahdistaa vaan siitä, että hermosolusi, pieninä sotilaina, kaipaavat lisää ilmaa. Kun hengitys kiihtyy, aivoihin saapuu enemmän happea eli suorituskykysi siis huomattavasti paranee. Stressireaktiosi ovat sinun ystäviäsi, ne auttavat sinua selviytymään stressistä ja pidentävät sinun elinikääsi.

Lisäksi stressi edistää läheisiä ihmissuhteita. Stressireaktion aikana hermosolut  erittävät hormonin nimeltään oksitosiini. Oksitosiinia kutsutaan läheisyyshormoniksi. Esimerkiksi imettävillä äideillä oksitosiini erittyy lapsen imettämisen, pitelemisen tai jopa pelkästään vauvan näkemisen aikana. Ihmisen elimistö on niin viisas, että silloin kun sinä koet stressiä, aivolisäkkeet pumppaavat oksitosiinia verenkiertoosi. Se vahvistaa sinun empatiakykysi, haluasi auttaa ja tukea muita ihmisiä. Oksitosiinin myötä kaipaat läheistä ihmistä vierellesi ja tämä edistää välittämistä muista ihmisistä.  

Vuonna 2013 amerikkalainen tieteellinen lehti Public Health on julkaissut tutkimuksen, joka osoitti, että välittäminen luo vastustuskykyä stressiä vastaan. Tutkimus seurasi noin 900 aikuista. Tutkittavilta kysyttiin ensin: “Kuinka paljon stressiä olet kokenut viimeisen vuoden aikana?”. Lisäksi heiltä kysyttiin: “Kuinka paljon olet käyttänyt aikaasi auttamalla muita ihmisiä?”. Paljon stressiä kärsineillä ihmisillä oli 30 % suurempi riski kuolla. Mutta ne ihmiset, jotka auttoivat muita, eivät lainkaan kärsineet lisäriskistä menehtyä ennenaikaisesti.

Uskomuksesi stressistä, usko parempaan tulevaisuuteen, positiivinen asenteesi, myötätunto ja välittäminen muista ihmisistä auttavat sinua selviämään elämän haasteista. Saatat nyt miettiä: “Kyllä, minä ymmärrän kaiken teoriassa, mutta miten  voi viedä tiedon käytäntöön?” Kaikkia taitoja voi harjoitella ja usko pois - jopa  stressiin suhtautumisen taitoja.

Kia Gluschkoffin mukaan yksilölliset asennoitumistavat vaikuttavat stressikokemuksen syntyyn sekä siihen, johtaako stressi esimerkiksi heikentyneeseen terveyteen. Omaa asennoitumista, kuten optimismia, voi harjoitella.  Optimismi voi auttaa näkemään uhkien sijaan mahdollisuuksia, ja se saattaa lisätä  uskoasi siihen, että selviydyt haastavistakin tilanteesta.

Myönteistä asennoitumista voi harjoitella pitämällä 100 unelmaa -päiväkirjaa. Tämä päiväkirja on ainutlaatuinen, sillä pääset näkemään sekä oman elämän asioiden lisäksi myös toisten ihmisten onnistumisia ja myönteisiä tapahtumia. Parhaassa tapauksessa päiväkirja tuo uutta valoa ja taianomaisia tapahtumia elämääsi. 

Ohjeet 100 unelmaa -päiväkirjan pitämiseen:

1. 1. Osta, askartele itse tai pyydä vaikkapa merkkipäivälahjaksi vähintään 100 sivuisen muistikirjan.
2. 2. Ennen päiväkirjan pitämistä, kirjoita päiväkirjan viimeiselle sivulle 100 pientä tai suurtakin unelmaa, joiden toivoisit tapahtuvan sinun elämässäsi seuraavan kolmen kuukauden aikana. Kirjoita myös muutama asia, joilla palkitset itsesi, kun saatat päiväkirjan loppuun. Älä kurkista päiväkirjan kirjoittamisen aikana viimeiselle sivulle.
3. 3. Kirjoita aina 1 sivu per päivä ja vähintään 6 asiaa, joista olet tänään kiitollinen.  Kirjoita vähintään 3 asiaa omasta elämästä sekä 3 asiaa ympärilläsi olevien ihmisten elämästä. Näiden asioiden ei tarvitse olla mitenkään suurenmoisia:  voisit kiittää hyvästä ilmasta tai siitä, että osasit tervehtiä naapuriasi. Voisit  yrittää kiinnittää huomiotasi hyvin pieniin asioihin, esimerkiksi bussikuljettajaan, joka hymyili sinulle, kun nousit kyytiin tai läheisesi halauksesta.

Kia Gluschkoff kertoo, että kiitollisuuden harjoittamisella on tutkitusti myönteinen vaikutus terveyteen. Aivomme muovaantuvat myös aikuisuudessa, ja huomion tietoinen kiinnittäminen myönteisiin asioihin voi säännöllisesti harjoitettuna  parhaimmillaan johtaa parempaan stressinsietokykyyn ja terveyteen.

Palataan vielä Julian tarinaan. Vaikka Julialla oli hyvin hektinen aamu, se päätyi kuitenkin aika hyvin. Hän kävi hakemassa avaimet tyttäreltä, jonka koulu sijaitsi aivan kodin vieressä. Julia oli ehtinyt yliopistolle ajoissa ja saapui aamupalaveriin jopa ensimmäisenä. Hänen päiväkirjaansa ensimmäisenä lauseena oli: “Kiitän tätä päivää  siitä, että tyttären koulu sijaitsee muutamaan minuutin kävelymatkan päässä ja olen  ehtinyt käydä hakemassa avaimet.” Entä jos Julia olisi aloittanut päiväkirjansa siitä,  että hän unohti avaimet kotiin? Olisihan se kieltämättä ihan toisenlainen tarina.

Sadan päivän päästää voit kurkistaa päiväkirjan viimeiselle sivulle. Palkitse itseäsi ja  toteuta kirjoittamasi asiat. Ovatko jotkin unelmiasi toteutuneet? Jos ei, minkälaiset  ensiaskelet voisit tehdä, jotta ne toteutuisivat? Muista, että jopa maailman pisin  matka alkaa aina ensimmäisestä pienestä askeleesta.

Julia Bagrova

info@bagroff.fi 

Lähteet

Kelly McGonigal, “How to make stress your friend”  https://www.ted.com/talks/kelly_mcgonigal_how_to_make_stress_your_friend/footnotes  

Abiola Keller et al., “Does the perception that stress affects health matter? The association with health and mortality”, Health Psychology, September 2012

Michael J. Poulin et al., “Giving to others and the association between stress and  mortality”, American Journal of Public Health, September 2013

« Takaisin blogiin