Yksinäisyys satuttaa surevaa
Moni vaikean menetyksen kohdannut sureva kokee hyvin kokonaisvaltaista yksinäisyyttä kohtaamansa menetyksen jälkeen. Yksinäisyys ei liity vain laadullisesti tai määrällisesti puutteellisiin ihmissuhteisiin, vaan voi ilmetä myös hylätyksi tulemisen kokemuksena suhteessa ympäröivään maailmaan. Luottamus tulevaisuuteen ja elämän kannattelevuuteen voi kärsiä monin tavoin, ja synnyttää surevalle kokemuksen erillisyydestä ja irrallisuudesta. Maailma jatkaa pyörimistään ja muut ihmiset elämäänsä, mutta sureva jää pysähtyneisyyden tilaan, josta on vaikea löytää tietä takaisin kohti toisia. Vaikka sureva olisi konkreettisesti toisten ihmisten ympäröimänä, yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunne voi olla todellinen ja äärimmäisen voimakas.
Tunne siitä, että kukaan toinen ei jaa surevan kokemusta, lisää yksinäisyyden tunnetta.
Ympärillä olevat ihmiset voivat vaikuttaa surevan yksinäisyyden kokemukseen sitä lievittäen tai lisäten. Suomalaiseen kulttuuriin on kuulunut pitkään käsitys surusta surevan omana asiana, jonka äärellä halutaan kunnioittaa surevan rauhaa ja yksityisyyttä. Toisaalta tähän voi sekoittua myös vierellä olevien neuvottomuus ja pelko kohdata surevaa hänen omassa todellisuudessaan: "Sururauhan" antamisesta voikin tulla keppihevonen, jolla ympärillä olevat oikeuttavat oman vetäytymisensä surevan läheltä.
Surun ja vaikeiden menetysten äärellä yhteydentarve toisiin kuitenkin tavallisesti kasvaa. Vaikka sureva ei itse jaksaisi tai kykenisi ylläpitämään yhteyttä toisiin, on tärkeää, että ympärillä olevat jatkavat yhteyden ylläpitämistä, rakentamista ja palauttamista suhteessa surevaan. Yksinjättäminen on surevan kannalta kaikkein haitallisinta. Yhteys toisiin ei välttämättä tarkoita aina tapaamista ja fyysistä lähellä oloa, vaan ennen kaikkea syvää tunnetta ja kokemusta siitä, että ympärillä olevat välittävät ja ovat surevan saatavilla.
Menetys voi synnyttää surevassa myös omakohtaisen tarpeen tarkastella oman elämän ihmissuhteita ja niiden merkitystä itselleen. Rajalliset voimavarat pakottavat pohtimaan ihmissuhteiden sisältöä ja arvoa: Mitä juuri tämä ihmissuhde tuo elämääni? Antaako tämä suhde enemmän kuin ottaa? Joihinkin yhteys hiipuu tai katkeaa kokonaan, joihinkin taas syvenee entisestään. Ihmissuhteiden määrän sijaan huomio kiinnittyy entistä enemmän niiden laatuun.
Haluatko tukea surevaa? Parhaiten teet sen pysymällä surevan lähellä ja sietämällä hänen surunsa sitä ohittamatta.
Työskentelen ihmisten kanssa erityisesti erilaisten menetysten, kuoleman ja syvän surun äärellä. Suru voi liittyä kuoleman kautta menettämiseen (mm. läheisen ennakoitu tai äkillinen kuolema, keskenmeno, kohtukuolema, läheisen itsemurha) tai jostakin muusta merkityksellisestä asiasta luopumiseen (mm. oma tai läheisen vakava sairastuminen, avioero, lapsettomuus). Suru voi syntyä hyvin erilaisista menetyksistä, mutta on kantajalleen aina todellinen ja syvä.
Terapeuttina tuen surevaa menetyksen turvallisessa kohtaamisessa, joka on toipumisen ja elämän merkityksellisen jatkumisen kannalta olennaista. Aidosti kohdattuna surun on mahdollista asettua siedettäväksi tai jopa merkitykselliseksi osaksi surevan omaa elämäntarinaa. Kohtaamaton ja ohitettu suru sen sijaan herkästi syventää ahdistusta, pelkoa ja turvattomuutta, ja oireilee kehossa, mielessä ja ihmissuhteissa.
Työotteeni terapeuttina on kokonaisvaltainen, rauhallinen, kunnioittava ja läsnäoleva. En pyri tarjoamaan valmiita vastauksia, vaan luomaan tilan, jossa jokainen saa edetä omassa tahdissaan kohti omannäköistä toipumista. Kaikkea työtäni ohjaa eettisyys, turva ja luottamuksellisuus.
Ajanvaraukseen pääset täältä: www.vello.fi/marjaanavaananen