Suru ei ole sairaus, mutta voi sairastuttaa
Psykoterapeutti Maaret Kallio tuo Helsingin Sanomien artikkelissa ansiokkaasti esiin nykyisen "terapiayhteiskunnan" ongelmallisuuden, jossa hankalat, mutta lopulta täysin inhimilliset ja normaalit tunteet patologisoidaan ja tulkitaan häiriöiksi, joista tulee päästä pikaisesti eroon. Yhdeksi esimerkiksi jutussa nostetaan läheisen menettämisestä syntyvä suru.
"Ensisijaisesti Kallio ei nimittäin suosittele läheisen kuoleman käsittelyyn mitään terapiaa. Sehän on mitä tavallisin osa elämää: me ihmiset rakastamme ja me suremme."
"Kallio kuitenkin ymmärtää, mistä kysymys kumpuaa. Elämme ajassa, jossa tavalliseen elämään kuuluvia asioita ja tunteita pidetään ongelmina, joista pitäisi päästä eroon – mieluiten ammattilaisten avulla."
(Lainaukset Helsingin Sanomien kirjoituksesta)
Kirjoituksen pohjalta aloin pohtimaan surevien ihmisten kanssa tekemäni terapiatyön ydintarkoitusta. Suru on muutakin kuin surullisuutta. Se on laaja-alaista tunteiden kirjoa, minuuden ja elämän uudelleen järjestäytymistä sekä vääjäämättömään muutokseen sopeutumista. Elämisen uudelleen harjoittelua. Suruterapia näkee surun luonnollisena tunteena, jonka kohtaaminen on toipumisen edellytys. Suru itsessään ei siis ole ongelma, vaan surun kohtaamattomuus. Tässä suruterapia tukee surevaa. Kipeimmän kohtaamisessa.
Suruterapia ei lähesty surua mielenterveyden häiriönä, mutta tunnistaa kohtaamattomassa surussa komplisoitumisen riskin. Kohtaamaton suru syventää ahdistusta, pelkoa ja turvattomuutta. Ohitettuna oireilee kokonaisvaltaisesti surevan kehossa, mielessä ja ihmissuhteissa. Suruterapian tarkoitus ei ole päästä eroon surusta, vaan löytää keinoja sen kanssa elämiseen. Suruterapia ei ole ensisijaisesti mielenterveysongelmien hoitoa vaan ennen kaikkea niiden ennaltaehkäisyä.
Työskentelen ihmisten kanssa erityisesti erilaisten menetysten, kuoleman ja syvän surun äärellä. Suru voi liittyä kuoleman kautta menettämiseen (mm. läheisen ennakoitu tai äkillinen kuolema, keskenmeno, kohtukuolema, läheisen itsemurha) tai jostakin muusta merkityksellisestä asiasta luopumiseen (mm. oma tai läheisen vakava sairastuminen, avioero, lapsettomuus). Suru voi syntyä hyvin erilaisista menetyksistä, mutta on kantajalleen aina todellinen ja syvä.
Terapeuttina tuen surevaa menetyksen turvallisessa kohtaamisessa, joka on toipumisen ja elämän merkityksellisen jatkumisen kannalta olennaista. Aidosti kohdattuna surun on mahdollista asettua siedettäväksi tai jopa merkitykselliseksi osaksi surevan omaa elämäntarinaa. Kohtaamaton ja ohitettu suru sen sijaan herkästi syventää ahdistusta, pelkoa ja turvattomuutta, ja oireilee kehossa, mielessä ja ihmissuhteissa.
Työotteeni terapeuttina on kokonaisvaltainen, rauhallinen, kunnioittava ja läsnäoleva. En pyri tarjoamaan valmiita vastauksia, vaan luomaan tilan, jossa jokainen saa edetä omassa tahdissaan kohti omannäköistä toipumista. Kaikkea työtäni ohjaa eettisyys, turva ja luottamuksellisuus.
Ajanvaraukseen pääset täältä: www.vello.fi/marjaanavaananen