Suru on muutakin kuin surullisuutta
Suru on luonnollinen reaktio jonkin itselle rakkaan ja tärkeän menettämiseen. Suru ei kuitenkaan synny vain kuoleman kautta kohdatusta menetyksestä, vaan on luonteeltaan ja syntymekanismeiltaan hyvin moniulotteista ja kokonaisvaltaista. Yhteinen nimittäjä on aina menettäminen tai sen uhka, luopuminen jostain itselle merkityksellisestä.
Ihmiselämä on altis surulle, ja ihminen voi kohdata elämässään menetyksiä kaikilla ihmisyyden osa-alueilla; kehossa, mielessä, ihmissuhteissa sekä elämänkatsomuksellisten käsitysten äärellä. Kehon kautta syntyvä suru voi liittyä terveydentilan muuttumiseen, vakavaan sairastumiseen tai toimintakyvyn menettämiseen. Menetys itsessään voi synnyttää identiteettikriisin, kokemuksen hallinnantunteen katoamisesta sekä vaikeasti kohdattavia tunteita, joiden synnyttämä suru ilmenee psyykkisenä kipuna. Itselle merkityksellisen ja rakkaan ihmissuhteen menetys tai muuttuminen pakottaa luopumaan itselle tärkeistä rooleista tai luomaan nämä uudelleen. Tämä ei tapahdu aina ristiriidattomasti, mikä voi luonnollisesti synnyttää surua. Menetys on usein myös elämänkatsomuksellinen kriisi, jonka äärellä ihminen voi kokea turvattomuutta ja merkityksettömyyttä suhteessa ympäröivään maailmaankaikkeuteen. Mieleen voi nousta haavoittavia kysymyksiä, kuten:
Mikä minun tai elämäni merkitys on kokemani menetyksen jälkeen?
Koska suru on kokemuksena ja ilmiönä kokonaisvaltainen, sen ilmenemismuodot tulee myös ymmärtää nykyistä laajemmin. Suru ei ole vain surullisuutta, mielensisäistä kokemista ja käsittelyä, vaan näyttäytyy ja ilmenee myös kehossa, ihmissuhteissa ja elämänkatsomuksellisten kysymysten äärellä. Surun moniulotteisuuden ymmärrys on tärkeä lähtökohta surevan ihmisen kohtaamisessa.
Surun moniulotteisuuden lisäksi on tärkeä ymmärtää, kuinka surun eri osa-alueet ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Suru ei synny tyhjiössä, vaan läpileikkaa ihmiselämän monin eri tavoin. Menetys, jonka ihminen kohtaa millä tahansa ihmisyyden osa-alueella vaikuttaa väistämättä myös muualla. Fyysisen kehon vakava sairastuminen synnyttää pelkoa, yksinäisyyttä ja turvattomuutta ja tärkeästä ihmissuhteesta luopuminen tuntuu kipuna ja tyhjyytenä kehossa, oman identiteetin murtumisena sekä tulevaisuuden hämärtymisenä. Jotta sureva voi saada kohtaamansa menetyksen jälkeen aidosti kannattelevaa ja toipumista edistävää tukea, tulee nämä surun luonteeseen liittyvät peruslähtökohdat tunnistaa ja tunnustaa myös sureville kohdennetussa avussa.
Työskentelen ihmisten kanssa tilanteissa, joissa kohdataan menetyksiä, kuolemaa ja syvää surua. Suru voi liittyä kuoleman kautta menettämiseen (mm. läheisen ennakoitu tai äkillinen kuolema, keskenmeno, kohtukuolema, läheisen itsemurha) tai jostakin muusta merkityksellisestä asiasta luopumiseen (mm. oma tai läheisen vakava sairastuminen, avioero, lapsettomuus). Suru voi syntyä hyvin erilaisista menetyksistä, mutta on kantajalleen aina todellinen ja syvä.
Terapeuttina tuen surevaa menetyksen kohtaamisessa, joka on toipumisen ja elämän merkityksellisen jatkumisen kannalta olennaista. Aidosti kohdattuna surun on mahdollista asettua siedettäväksi tai jopa merkitykselliseksi osaksi surevan omaa elämäntarinaa. Kohtaamaton ja ohitettu suru sen sijaan herkästi syventää ahdistusta, pelkoa ja turvattomuutta, ja oireilee kehossa, mielessä ja ihmissuhteissa.
Työotteeni terapeuttina on kokonaisvaltainen, rauhallinen, kunnioittava ja läsnäoleva. En pyri tarjoamaan valmiita vastauksia, vaan luomaan tilan, jossa jokainen saa edetä omassa tahdissaan kohti omannäköistä toipumista. Kaikkea työtäni ohjaa eettisyys, turva ja luottamuksellisuus.
Ajanvaraukseen pääset täältä: www.vello.fi/marjaanavaananen