Surenko edes?
Moni sureva kokee kohtaamansa menetyksen jälkeen hämmennystä ja jonkinlaista painetta liittyen omaan suruunsa ja sen ilmenemiseen. Tasainen ja neutraali mieli, vähäinen itku tai toimintakyvyn säilyminen saattavat jopa säikäyttää surevan, jos takana on itselle merkityksellisen ihmissuhteen päättyminen toisen kuolemaan. Mieleen nousee kysymyksiä, jopa kyseenalaistamista:
"Miksi en ole tämän surullisempi?"
"Miksi minua ei itketä?"
"Enkö oikeasti rakastanutkaan?"
Mieli sisäistää menetyksen todellisuutta hiljalleen yksilöllisen vastaanottokykynsä mukaisesti. Vaikka sureva järjen tasolla tiedostaisi menetyksen todella tapahtuneen, mieli ei tätä kipeää tosiasiaa välttämättä pysty vielä täysipainoisesti vastaanottamaan ja lopullisesti ymmärtämään. Mielen omat suojautumismekanismit voivat näyttäytyä mm. voimakkaiden tunteiden niukkuutena.
Surun äärelle pysähtyminen vaatii riittävää turvaa, jotta kipeä kokemus ja sen synnyttämät tunteet on mahdollista kohdata aidosti. Turva tarkoittaa riittäviä resursseja kehossa, mielessä ja ihmissuhteissa. Muut samanaikaiset kuormitustekijät elämässä, kuten terveyshuolet tai ristiriidat ja haasteet ihmissuhteissa nakertavat inhimillisesti tärkeää turvan kokemusta, jolloin surun kohtaamiselle ja käsittelylle ei jää tarvittavia voimavaroja.
Sinun tapasi surra ei ole koskaan väärä. Suret juuri sillä tavalla, kuin sinun on tässä hetkessä omien voimavarojesi puitteissa mahdollista. Suru nousee tarpeellisella tavalla pintaan sitä mukaa, kun turva kasvaa ja voimavarat lisääntyvät. Mikä lisäisi sinun turvaa kohdata oma surusi?
Työskentelen ihmisten kanssa tilanteissa, joissa kohdataan menetyksiä, kuolemaa ja syvää surua. Suru voi liittyä kuoleman kautta menettämiseen (mm. läheisen ennakoitu tai äkillinen kuolema, keskenmeno, kohtukuolema, läheisen itsemurha) tai jostakin muusta merkityksellisestä asiasta luopumiseen (mm. oma tai läheisen vakava sairastuminen, avioero, lapsettomuus). Suru voi syntyä hyvin erilaisista menetyksistä, mutta on kantajalleen aina todellinen ja syvä.
Terapeuttina tuen surevaa menetyksen kohtaamisessa, joka on toipumisen ja elämän merkityksellisen jatkumisen kannalta olennaista. Aidosti kohdattuna surun on mahdollista asettua siedettäväksi tai jopa merkitykselliseksi osaksi surevan omaa elämäntarinaa. Kohtaamaton ja ohitettu suru sen sijaan herkästi syventää ahdistusta, pelkoa ja turvattomuutta, ja oireilee kehossa, mielessä ja ihmissuhteissa.
Työotteeni terapeuttina on kokonaisvaltainen, rauhallinen, kunnioittava ja läsnäoleva. En pyri tarjoamaan valmiita vastauksia, vaan luomaan tilan, jossa jokainen saa edetä omassa tahdissaan kohti omannäköistä toipumista. Kaikkea työtäni ohjaa eettisyys, turva ja luottamuksellisuus.
Ajanvaraukseen pääset täältä: www.vello.fi/marjaanavaananen