Miksi kipu jatkuu, vaikka kehossa ei ole mitään todistettua vikaa – ymmärrä fibromyalgian ja kehon kipujärjestelmä

Fibromyalgia on monille hämmentävä ja turhauttava diagnoosi.

Sitä ei voida todeta yhdellä verikokeella tai röntgenkuvalla. Useimmiten se diagnosoidaan poissulkemalla muut mahdolliset sairaudet, jotka voisivat aiheuttaa samanlaisia oireita.

Lääkäri käy läpi, voisivatko oireet johtua esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminnasta, reumasairaudesta, autoimmuunisairaudesta, unihäiriöistä tai ravintoainepuutoksista.

Kun nämä on suljettu pois ja oireet – kuten laaja-alainen kipu, uupumus, univaikeudet ja aivosumu – jatkuvat pitkään, voidaan päätyä fibromyalgia-diagnoosiin.

Monelle tämä tuo helpotusta: vihdoin oireille löytyy nimi.

Mutta samalla syntyy uusi kysymys:

“Jos kehossani ei ole löydettävissä mitään vikaa, miksi silti tunnen kipua joka päivä?”

Vastaus löytyy ymmärtämällä, miten kipu oikeasti syntyy kehossa.

Kuinka keho tuottaa kipua

Kipu ei synny suoraan kehosta – se syntyy aivoissa, osana kehon suojajärjestelmää.

Kun esimerkiksi nyrjäytät nilkkasi tai leikkaat sormesi, alueen hermopäätteet lähettävät sähköisiä viestejä selkäytimen kautta aivoihin.

Nämä viestit eivät vielä ole kipua – ne ovat vain tietoa siitä, että jotakin tapahtui.

Aivot vastaanottavat tiedon ja kysyvät:

“Onko tämä vaarallista?”

“Tarvitseeko tätä aluetta suojella?”

Jos aivot päättelevät, että kyseessä on todellinen uhka, ne luovat kipukokemuksen.

Kipu on siis aivojen keino suojella sinua – se saa sinut lepäämään ja välttämään lisävahinkoa.

Tämä järjestelmä on elintärkeä, ja se toimii erinomaisesti silloin, kun hermosto on tasapainossa.

Esimerkiksi: kun nyrjäytät nilkkasi, hermot lähettävät viestin, aivot tulkitsevat sen kipuna, sinä lepäät, nilkka paranee – ja kipu vähenee.

Näin terve kipujärjestelmä toimii.

Kun hälytys jää päälle

Joskus kipu kuitenkin jatkuu, vaikka keho on jo parantunut.

Tällöin puhutaan kroonisesta kivusta – tilanteesta, jossa hermosto on jäänyt ylivireään, suojelevaan tilaan.

Ajan myötä aivot ja hermosto voivat herkistyä liikaa.

Ne jatkavat kipu- ja oireviestien lähettämistä kehoon silloinkin, kun mitään varsinaista vauriota ei enää ole.

On kuin kehon hälytysjärjestelmä soisi edelleen, vaikka tuli olisi jo sammutettu.

Tämä voi näkyä esimerkiksi:

lihaskipuna ja jäykkyytenä

poltteluna tai kihelmöintinä

voimattomuutena ja uupumuksena

päänsärkyinä, vatsaoireina tai unihäiriöinä

Nämä tuntemukset ovat todellisia – ne eivät ole mielikuvituksen tuotetta.

Ne syntyvät, kun aivot ja keho ovat jatkuvassa hälytystilassa ja viestivät toisilleen kuin vaaratilanne jatkuisi yhä.

Hermoston jatkuva ylivireys vaikuttaa lihaksiin, verenkiertoon, hormoneihin ja immuunijärjestelmään.

Siksi fibromyalgian kipu tuntuu niin fyysiseltä – koska se on fyysinen, vaikka sen lähde on hermoston ja aivojen yliaktiivinen suojamekanismi.

Hyviä uutisia – aivot ja keho voivat oppia rauhoittumaan

Se sama hermosto, joka on oppinut pysymään ylivireänä, voi myös oppia rauhoittumaan.

Tätä kykyä kutsutaan neuroplastisuudeksi – aivojen ja hermoston kyky muovautua ja oppia uutta.

Kun stressireaktiota opitaan tunnistamaan ja keho saa tuntea olonsa jälleen turvalliseksi,

aivot alkavat ymmärtää, ettei jatkuva hälytys ole enää tarpeen.

Vähitellen kipusignaalit heikkenevät ja keho alkaa palautua luonnollisesti.

Kehosi ei ole rikki – se on vain ylisuojeleva.

Kun se oppii, että olet turvassa, se voi alkaa rentoutua ja parantua.

« Takaisin blogiin