Fibromyalgia ja niska-hartiakivut – mistä ne johtuvat ja miksi kipu tuntuu juuri siinä?

Monille fibromyalgiaa sairastaville niska-hartiakivut ovat yksi ensimmäisistä ja sitkeimmistä oireista. Tämä ei ole sattumaa. Niska-hartiaseutu on kehon “hälytystaulu” – alue, johon stressi, tunteet ja kuormitus purkautuvat herkästi.

Miksi kipu paikantuu juuri niska-hartioihin?

Kun koemme pitkittynyttä stressiä, kehon puolustusjärjestelmä aktivoituu. Se tarkoittaa, että:

-hartiat nousevat huomaamatta

-hengitys muuttuu pinnalliseksi

-lihakset pysyvät valmiustilassa

Niska-hartialihakset ovat anatomisesti ja toiminnallisesti jatkuvassa yhteydessä stressireaktioon. Ne jännittyvät jo ajatuksesta, vastuusta tai huolesta, ei vain fyysisestä työstä.

Fibromyalgiassa tämä järjestelmä on usein yliherkkä:

-kipua syntyy pienemmästä ärsykkeestä

-lihas ei enää palaudu normaalisti

-hermosto tulkitsee vaaran jatkuvaksi

Kyse ei ole vauriosta lihaksessa, vaan kipua tuottavasta hermoston tilasta.

Emotionaalinen kipu ja työstressi kehossa

Hyvin usein taustalla on:

-liiallinen vastuun kantaminen

-muiden tarpeiden asettaminen omien edelle

-jatkuva “pärjäämisen tila”

-tunne, ettei saa pysähtyä tai hellittää

Keho reagoi tähän viestillä:

“Tämä on liikaa. Jokin ei ole linjassa.”

Niska-hartiakipu toimii siis varoituksena, ei vihollisena.

Miten kipu saadaan loppumaan?

Kipu ei lopu pelkästään hoitamalla lihasta. Se loppuu, kun syy, miksi keho pitää hälytystä päällä, poistuu.

Tämä tapahtuu kolmella tasolla:

1. Ymmärrys Kun ymmärrät, että kipu on hermoston reaktio eikä merkki vauriosta, keho alkaa jo rauhoittua. Pelko ylläpitää kipua.

2. Suhteen muuttaminen stressiin

Kaikkea stressiä ei voi poistaa, mutta voit:

-muuttaa tapaasi reagoida

-lopettaa jatkuvan pusertamisen

-tunnistaa kohdat, joissa ylität itsesi

Kysymyksiä, jotka auttavat:

Missä kohtaa elämääni kiristän hampaat yhteen?

Missä kohtaa en uskalla hellittää?

Mitä teen velvollisuudesta, en tarpeesta?

3. Uusien toimintamallien opettaminen keholle

Kehoa ei rauhoiteta käskemällä, vaan toistuvilla uusilla kokemuksilla, joissa:

-asetat rajoja

-sanot ei ilman selittelyä

-toimit itseäsi kunnioittaen

huomaat, että mitään pahaa ei tapahdu, vaikka et puske

Kun keho oppii, ettei sen tarvitse suojella sinua kivulla, kipusignaali sammuu.

Voiko suhtautua elämään lempeämmin?

Kyllä. Ja usein juuri se on ratkaisevaa.

Lempeämpi suhtautuminen ei tarkoita luovuttamista, vaan:

-vähemmän taistelua itseä vastaan

-enemmän kuuntelua

-realistisempaa vaatimustasoa

Moni fibromyalgiasta toipuva sanoo jälkeenpäin:

“En muuttanut koko elämääni – muutin tapani olla siinä.”

Kun puskeminen loppuu, kehon ei enää tarvitse huutaa.

« Takaisin blogiin