Kesä ja rakastuminen – tiedettä, tunnetta ja tahtoa

Onko kesällä oikeasti rakkautta ilmassa – vai onko se pelkkää aivokemiaa?

Tämä kysymys ei ole vain runollinen heitto, vaan biologinen totuus. Kesän tullen moni huomaa tuntevansa olonsa kevyemmäksi, innostuneemmaksi ja avoimemmaksi uusille kohtaamisille. Mutta miksi? Taustalla vaikuttaa kokonainen cocktail hormoneja ja aivojen välittäjäaineita, jotka heräävät eloon kevään ja kesän lisääntyvässä valossa. Valo stimuloi käpylisäkkeen toimintaa ja vaikuttaa monen hormonin tuotantoon, ja sillä on suora yhteys mielialaan, vireystilaan ja... kyllä, myös rakastumiseen.

Aivokemiaa ja "butterfly period" – rakastumisen huuma 

Kevät ja alkukesä käynnistävät elimistössä pienen sisäisen vallankumouksen. Kun päivät pitenevät ja ulkona alkaa tapahtua, myös sisällämme tapahtuu. Valon määrä lisääntyy, hormonit aktivoituvat, ja dopamiini sekä oksitosiini saavat aikaan sen kevyesti hullaannuttavan tunteen – ihastumisen.

Tuo "butterfly period", jolloin vatsassa lentelee perhosia ja sydän hakkaa nopeammin toisen viestin tai katseen vuoksi, on todellinen fysiologinen tila. Siinä yhdistyvät palkitsemisjärjestelmän aktivoituminen, voimakas emotionaalinen keskittyminen ja halu olla toisen lähellä. Se on hurmaavaa, koukuttavaa – ja usein myös ohimenevää.

Huuman jälkeen astuu esiin valinta 

Kun alkuhuuma väistyy, tilalle tulee jotain syvempää – tai ei tule. Tässä kohtaa rakkaus muuttuu tunteesta valinnaksi. Ja juuri tämä erottaa pysyvän kumppanuuden ohimenevästä ihastumisesta.

Valinta ei aina ole tietoinen päätös, vaan myös tiedostamaton suuntautuminen: suostunko edelleen katsomaan toista lempeästi, näenkö hänessä yhä sen, mikä alun perin veti puoleensa? Suostunko siihen, että rakkaus ei aina tunnu, vaan joskus vaatii? Pitkäkestoinen rakkaus ei ole yksi suuri tunne, vaan pieniä tekoja, jotka toistuvat – usein silloinkin, kun ei erityisesti tee mieli olla lempeä tai läsnä.

Täydellisyyden myytti ja keskeneräisyyden hyväksyminen 

Moni meistä lankeaa helposti odotuksiin: haluamme, että kumppani täyttää tarpeemme, lukee ajatuksemme ja kannattelee meitä vaikeina hetkinä. Mutta kukaan ei pysty täyttämään toisen kaikkia tarpeita – eikä tarvitsekaan. Parisuhde ei ole projekti, jossa etsitään täydellistä toista, vaan yhteinen kasvumatka kahden epätäydellisen ihmisen välillä.

Kumppanuus ei ole täydellisyyden löytämistä, vaan yhteisen keskeneräisyyden hyväksymistä. Rakkaus, joka kestää, perustuu turvaan, myötätuntoon ja haluun ymmärtää – ei siihen, että toinen osaa olla "oikein" koko ajan.

Kesä tuo odotuksia – ja joskus pettymyksiä 

Kesä on monelle paitsi rakkauden myös loman aikaa. Siksi siihen ladataan valtavasti toiveita: nyt viimeistään pitäisi olla ihanaa, levollista, yhteistä aikaa. Mutta usein nuo odotukset ovat niin korkealla, että niiden toteutuminen on mahdotonta. Arki seuraa mukana mökille ja ulkomaanmatkallekin.

Tilastot kertovat karua kieltään: kesän jälkeen erotilastot nousevat. Usein juuri siksi, että kesän aikana pinnan alla kyteneet jännitteet tulevat näkyviin, eikä yhteyttä enää löydy. Ei anneta sen tapahtua tänä kesänä.

Rakkaus on myös teko – tahdon teko 

Se, että valitsee sen "vanhan" rakkauden yhä uudelleen, ei ole klisee – vaan neurobiologinen, psykologinen ja inhimillinen teko, joka vaatii tahtoa. Rakkaus ei ole satunnainen tunne, joka joko tulee tai ei, vaan suhdetta ylläpidetään arjen jatkuvilla valinnoilla.

Jos sinusta tuntuu, että yhteys on kadoksissa tai haluaisit löytää uuden tavan katsoa omaa suhdetta, ota yhteyttä ajoissa. Keskustelut ratkaisukeskeisessä ohjauksessa voivat auttaa pysähtymään ja näkemään toisen – ja itsensä – uudessa valossa.

Ja nyt odotan innolla kuulla, että millainen rakkaus kukoistaa sinun kesässäsi?

Rakkaudella, Marika

« Takaisin blogiin