Psykoterapia ja EMDR auttoivat minua löytämään työkalut itsestäni

Kuva: Psykoterapia ja EMDR auttoivat minua löytämään työkalut itsestäni

Aloitin terapian 18-vuotiaana traumaperäisten syiden vuoksi. Ensin kävin traumaterapiassa, jonka jälkeen siirryin integratiiviseen psykoterapiaan. Aloittaessani traumaterapian olin henkisesti huonossa kunnossa. Elämäni oli jokapäiväistä selviytymistä ja odottamista terapiaistunnosta seuraavaan. Tunsin olevani hauras, ja koko elämäni tuntui sumuiselta traumaattisten kokemusten sekä jo pitkään jatkuneen hankalan elämäntilanteen vuoksi. Olin palanut loppuun. Kun traumaani oli käsitelty 1,5 vuotta, jatkoin integratiiviseen psykoterapiaan. Traumojen käsittelyn lisäksi tarvitsin apua itseni löytämiseen ja uudelleen rakentamiseen.

Aluksi minun edessäni oli vain kaappi. Kaappiin mieleni sulki kaiken mitä päähäni mahtui. Kun kaapin ovet olivat kiinni, olin iloinen, jopa niin iloinen, että saatoin nauraa. En muistanut mitään, vaikka juuri olin kokenut jotain hyvin traumatisoivaa. Kun kaapin ovi raottui, mieleeni pääsi vain sen verran asioita, joita jaksoin siinä tilanteessa kantaa. Mekanismi oli mieleni suojelija. Kaikkea en vielä alussa olisi jaksanut omin avuin ottaa vastaan. Olin liian heikko ja tarvitsin aikaa. Kun kaapin ovi aukesi, minä itkin ja tunsin elämäni kamalimpia tuntemuksia. Halusin porautua seinästä läpi ja sitäkin seuraavan seinän läpi. Luulin kuolevani siihen tunteeseen. Oksensin kehostani ilmaa, kouristelin, enkä syönyt tai juonut mitään. Aina kaapin auetessa kuormituin ja tipahdin. Kaapin mennessä kiinni minä nousin, nauroin ja olin iloinen. Elämäni kulki eteenpäin kuten vuoristoradan ylä- ja alamäet.

Jo pitkään kestäneen vaikean elämäntilanteen vuoksi olin huomaamattani taistellut yli- ja alivireystilojen kanssa jo pitkän tovin. Lopulta suuren traumaattisen kokemuksen vuoksi tilanne paheni entisestään. Ennen terapiaa en tiedostanut mielen ja kehon ihmeellistä toimintaa yli- ja alivireystiloissa. En tiennyt, mikä minulle oli aiheuttanut niin suurta reagointia. Minulle yli- ja alivireystiloissa eläminen oli täysin normaalia.

Kun yli- tai alivireystila kolkutteli ovella ja asioiden käsittely muuttui liian raskaaksi, uneen oli helppo turvautua. Aluksi saatoin nukahtaa vahingossa, mutta myöhemmin aloin hakeutua uneen tarkoituksellisesti. Jos pysyin hereillä, en ollut tajunnan tasolla tässä maailmassa. Mieleni hakeutui omiin sopukoihin, jotta ulkoiset tekijät eivät pääsisi satuttamaan minua enempää. Saatoin kokea suuria paniikki- ja ahdistuskohtauksia. Jos nukahdin, aika meni nopeammin ja uni tuntui kaikista turvallisimmalta paikalta. Saatoin nukkua suurimman osan päivästäni.

Terapiaan mennessä minulle kerrottiin, miten traumatisoitunut mieli toimii ja ymmärsin että terapian avulla voisin saada apua traumoista johtuneisiin kehon ja mielen reagointeihin. Pelkästään tieto siitä, että kyseinen reagointi on täysin inhimillistä sellaisten kokemusten jälkeen mitä olin kokenut, helpotti oloani. Opin, että kaapin ovien avautuessa poistun helposti optimaalisesta vireystilasta yli- tai alivireystilaan. Ensimmäistä kertaa minua ymmärrettiin ja kaikista tärkeimpänä, minä itse opin ymmärtämään itseäni paremmin.

Terapiaani kuuluu traumojen sekä kokemusten käsittelemisen lisäksi keskustelemista jokapäiväisestä elämisestä, pohdintaa itsestäni ihmisenä sekä omista näkemyksistäni. Hyödynnämme myös EMDR -tekniikkaa muun muassa traumojen käsittelemiseen sekä oman sisäisen ajattelun muokkaamiseen. EMDR tulee englannin kielen sanoista Eye Movement Desensitization and Reprocessing, ja on suomeksi silmänliikkeillä poisherkistäminen ja uudelleen prosessointi.

EMDR -tekniikkaa aloimme hyödyntämään melko alkuvaiheessa suurimpaan traumaattiseen kokemukseen, jota minun oli vaikea muuten käsitellä. Myöhemmin olemme palanneet muihinkin vaikeisiin tapahtumiin EMDR:n avulla. Olen huomannut, että tekniikan avulla saatan muistaa jo unohtuneita tapahtumia, joita en ole päässyt vielä käsittelemään. Olen löytänyt myös täysin uusia käsittelemisen kohteita. Käymällä hankalia tapahtumia läpi, koen kyseisten tapahtumien häiritsevyyden alenevan sekä mieleni löytävän uusia paljon häiritsevämpiä tapahtumia. Tapahtumiin palaaminen on mielelle todella raskasta ja monesti EMDR -terapian vaikutukset saattavat vaikuttaa moniin tuleviin päiviin, jopa viikkoihin aiheuttamalla hankalaa oloa, ahdistusta ja apaattisuutta. Pitkällä aikavälillä olen kuitenkin huomannut EMDR:n vievän vaikeita käsiteltäviä asioita eteenpäin, varsinkin niitä vaikeimpia, joita ihmismielen on vaikea käsitellä tai sanoittaa sanoiksi.

Mielenkiintoista EMDR -tekniikassa on kehon reagoiminen. Olen huomannut kehoni muistavan samalla lailla tapahtumia kuten mielenikin. Jos palataan tapahtumaan, jossa kehooni on sattunut, tulee kipu uudelleen kehooni kyseiseen kohtaan. Jos olen kokenut paniikinomaisia tuntemuksia kehossani, koen niitä uudelleen palatessamme tapahtuneeseen esimerkiksi hikoilemalla, hengitysvaikeuksina tai vaikeudella pysyä paikallaan. Jos olen kokenut jossain muistelemassani hetkessä häpeää, jota en kokemuksen hetkellä osannut sanoittaa, kehossani alkaa tuntumaan häpeän tuntemuksia. Olen jälkikäteen oppinut, että on kyse häpeästä. Kehoni käy uudelleen läpi kokemansa minun muistelemani kautta ja samalla mieleni hakee rauhaa asian käsittelemisen saavuttamiseksi. EMDR:n avulla opin, että kehoni reagoi todella vahvasti mieleni muistamiin asioihin. Kehokin muistaa koetut traumat mielen avulla. Hurjaa.

Terapian sekä EMDR -tekniikan avulla tajusin eläväni menneisyydessä. Menneisyys tuntui olevan koko ajan mielessäni ja nykyhetkeen oli vaikea päästä, tulevaisuudesta puhumattakaan. Ei menneisyydessä voi elää. Menneisyydessä voi käydä käsittelemässä tapahtumia mutta sieltä täytyy tulla pois nykyhetkeen. Menneisyys vaivasi minua, enkä osannut hyväksyä sitä. EMDR -tekniikan avulla olen oppinut löytämään uudenlaisia näkökulmia menneisyyttä ajatellen. EMDR:llä haetaan positiivista vaihtoehtoista ajattelutapaa negaation tilalle. Olen oppinut ajattelemaan, että ilman menneisyyttä, minulla ei olisi itseäni tässä ja nyt. Se värittää ja kertoo minun omaa tarinaani. Sitä kuka minä olen ja miksi minä olen. Oikeastaan parhaimpina hetkinä osaan ajatella menneisyyteni rikkautena. Olen kulkenut juuri tätä polkua menneisyyteni vuoksi ja tehnyt paljon töitä päästäkseni eteenpäin. On rikkautta osata käsitellä niin vaikeita aiheita mistä inhimillinen mieli ahdistuu ja masentuu, jopa sairastuu. On rikkautta osata olla armollinen itselleen ja etsiä parantumistaan varten kaikista parhaimmat työkalut. Terapia on ohjannut minua oikeaan suuntaan ja auttanut löytämään juuri minulle oikeita työkaluja parantumiseen sekä elämän jatkamiseen.

Tänä päivänäkin minulla on mielessäni kaappi ja vuoristorata. Vuoristorata on vain paljon loivempi ja kaapin sisältö suopeampi. Olen oppinut luottamaan vuoristoradan jatkumoon. En voi itse päättää tai säädellä sen vauhtia, mutta olen opetellut sulautumaan sen mukaisesti. Olen oppinut luottamaan, että aina huonon päivän jälkeen tulee parempi päivä. Kaapin ovet ovat minulle yhä enemmän auki ja sen vuoksi asioita on helpompi käsitellä. Oikeastaan kaappi on jo melkein näkymätön, elän siellä olleiden asioiden kanssa ja jatkan elämääni. Osaan käsitellä ahdistustani paremmin, eikä se tunnu enää niin kokonaisvaltaiselta. Nukun myös normaalisti ja olen oppinut pysymään paremmin optimaalisessa vireystilassa. Olen oppinut uneen pakenemisen sijaan keskustelemisen ja kohtaamisen taidon vaikean olon tullessa. Keskittymiskykyni on myös palannut ja muistan asioita paremmin. Pystyn kehittämään itseäni uusissa asioissa.

Nykyään terapian, unen, vuoristoradan sekä kaapin lisäksi minulle on avautunut paljon uusia käsittelymekanismeja. Minun terapiaani ovat elämysten kokeminen, elämän pienistä hetkistä ja asioista nauttiminen, unelmointi, harrastaminen ja tulevaisuuden suunnittelu. On aika hienoa huomata olevansa oman elämänsä paras suunnittelija.

Mietin pitkään, kuinka paljon haluaisin avata kokemukseni taustoja ja traumaani. Lopulta tajusin, ettei sillä oikeastaan ole merkitystä. Merkitystä on vain sillä, että koin tarvitsevani apua. En halua, että joku vertaa tai arvottaa omaa kokemustaan tai ahdistustaan minun tai muiden kokemaan, sillä jokaisella on oikeus saada apua. Haluan rohkaista muitakin apua tarvitsevia pyytämään sitä. Terapiaan hakeutuminen ja itselleen avun suominen on armollista. Kaikki lähtee omasta halusta työskennellä oman mielen kanssa.

 

Teksti: 

Silja, 22-vuotias opiskelija Tampereelta

 

Löydä sinulle sopiva terapeutti: Valitseterapia.fi