Lyhytterapeutti Mia Sabelli-Marjosola on kärsinyt sosiaalisesta pelosta, joka kavensi elämää. Mia kertoo, mistä sosiaalisten tilanteiden pelko johtui ja mikä siihen lopulta auttoi.

Miten sosiaalinen pelko vaikutti minuun teini-ikäisenä ja nuorena naisena? Haluan kertoa tarinani valamaan uskoa, että sosiaalisesta pelosta voi vapautua terapian ja erilaisten harjoitusten avulla. 

Lapsuuteni ja nuoruuteni oli traumaattinen. Traumalla tarkoitetaan tilannetta, jossa oma tai läheistemme henki ja terveys on uhattuna. Traumatisoitumista voi myös tapahtua jatkuvissa ja jokapäiväisissä olosuhteissa. Se voi olla elämän perustuksia järisyttävä emotionaalinen kokemus. 

Teini-iässä huomasin, että hermostoni reagoi voimakkaasti tilanteissa, joissa olin tekemisissä uusien ja vieraiden ihmisten kanssa. 

Sosiaalisen pelon kehä

Kun parasympaattinen hermosto ylivirittyy, me joko taistelemme, pakenemme, jähmetymme tai antaudumme. Syntyy itseään ruokkiva kehä, josta ulospääsy hankaloituu ja on yleensä mahdollista vasta, kun pääsee pois varsinaisesta triggeröivästä tilanteesta.

Kun menin sosiaalisiin tilanteisiin, joissa oli vieraita ihmisiä, erityisesti auktoriteetteja, pakenin tai jähmetyin. Koin vastustamatonta tarvetta poistua ahdistusta aiheuttavasta tilanteesta tai muutuin puhumattomaksi. Koin voimakasta alemmuuden tunnetta ja tunnetta, että olin jollakin tavalla toisenlainen kuin muut. En vielä silloin täysin ymmärtänyt miksi ja mitä minulle tapahtui. 

Erityisesti toisten edessä oleminen, esitelmien pitäminen ja ruokailutilanteet olivat vaikeita, koska sydämeni hakkasi ja tärisin. Oireet aiheuttivat häpeää. 

Tästä syntyi kierre, kun pelkäsin, että toiset ihmiset näkevät oireeni. Tuntemukseni pahenivat, kun ajatukseni takertuivat niihin. 

Sosiaalinen pelko aiheutti välttelyä

Aloin vältellä tilanteita, joissa jouduin alttiiksi toisten katseille ja tarkkailulle. Jätin väliin kouluruokailut ja kahvitteluhetket vieraiden ihmisten tai uusien tuttavuuksien kanssa. Tämä on tyypillinen reaktiotapa sosiaalisesta pelosta kärsivillä ja sitä kutsutaan välttämiskäyttäytymiseksi. 

Elin piinassa pitkään, varhaisaikuisuuteeni asti. Kun oivalsin, että kyse on psykologisesta ongelmasta, aloin hakea siitä tietoa kirjoista, muun muassa Martti Paloheimon kirjoista Kivun sietäminen ja Lapsuuden haavat. Ongelmani syvällinen ymmärtäminen johti vähitellen oikeanlaisen avun piiriin. 

Kuinka sosiaalista pelkoani hoidettiin?

Sosiaalisten tilanteiden pelon oireet ilmaantuvat tavallisesti vähitellen lapsuuden aikana. Sairaudesta kärsivien keski-ikä on noin 15 vuotta. Itse hakeuduin hoitoon noin 16-vuotiaana, kun sosiaalinen piirini alkoi laajentua ja aloin tutustua vastakkaiseen sukupuoleen seurustelumielessä. 

Kävin muutaman kerran ryhmäterapiassa. Paradoksaalista oli se, että sosiaalisesta pelosta kärsivä laitettiin kertomaan ryhmässä ongelmastaan. Se tuntui vaikealta, mutta oli kenties tuon ajan käsitys altistusterapiasta. Myöhemmin kävin läpi määrätietoisen ja asteittaisen altistusterapian, joka alkoi vuosi vuodelta vaikuttaa minuun parantavasti. 

Alle 40-vuotiaana aloitin joogaamisen, mikä rauhoittaa sympaattista hermostoa ja koin aivan uudenlaista mielenrauhaa. Vähitellen oireet alkoivat hävitä lähes kokonaan.

Parisuhde paransi sosiaalista pelkoa

Paranemisen kannalta en voi myöskään väheksyä sitä, että minulla oli teininä ja nuorena aikuisena muutamia hyviä ihmissuhteita, jotka kannattelivat minua, joten vältyin vakavammilta seurauksilta ja pystyin opiskelemaan ja rakentamaan hyvän elämän ongelmastani huolimatta. 

Parisuhteellani, jonka solmin 23-vuotiaana, oli myös suuri merkitys elämälleni. Viimeinkin koin, että minua rakastettiin ja arvostettiin. Ensimmäistä kertaa elämässäni tunsin olevani kokonainen ja arvostettu. Parisuhteessa voi parantua ja sen parantava voima voi olla jopa voimakkaampi, kuin terapian. 

Millaiset jäljet sosiaalinen pelko jätti?

Kokemukseni on jättänyt jälkensä. Jos koen epävarmuutta, minua jännittää edelleen jonkin verran. Jos taas tunnen olevani itsevarma, pystyn olemaan isojenkin ihmisjoukkojen edessä ilman minkäänlaista jännitystä. Jos olen hyvin kuormittunut, siedän huonommin esillä oloa. Jos olen tyyni ja rauhallinen, pärjään paremmin sosiaalisissa tai esiintymistilanteissa. Kokemukseni on myös saanut aikaan sen, että viihdyn parhaiten lempeiden ja kuuntelutaitoisten ihmisten seurassa ja sellaisten, joiden en kuule tuomitsevan ja arvostelevan toisia ihmisiä. 

Matkani on ollut pitkä ja osin raskas, mutta olen kiitollinen kokemuksestani, koska nyt voin auttaa toisia vastaavista ongelmista kärsiviä asiakkaitani. Kokemukseni lisäsi merkityksen tunnetta siitä, että voin toteuttaa kutsumustani, toisten auttamista. Saan valaa toisiin uskoa paranemisesta, koska tiedän, että sosiaalisesta pelosta voi päästä eroon tai se voi lieventyä niin, että elämästä tulee helpompaa ja ihmisarvoista. 

Haluatko sinäkin kokea uudenlaisen mielen vapauden ja irtautumisen sosiaalista pelkoa aiheuttaneesta traumasta? Ethän jää ongelmasi kanssa yksin?

Rakkaudella

Mia Sabelli-Marjosola

www.valitseterapia.fi

www.mielenvalmentaja.fi