Pakkoajatukset ja pakkotoiminnot ovat yleisiä, mutta milloin kyseessä on pakko-oireinen häiriö eli OCD?

Mikä on OCD eli pakko-oireinen häiriö?

Pakko-oireinen häiriö on ahdistuneisuushäiriö, joka tarkoittaa nimensä mukaisesti pakkoajatuksina ja/tai -toimintoina mieleen tai toimintaan tunkevia hallitsemattomia ajatuksia tai tekoja. Lievänä ja ajoittain ilmenevänä pakkoajatukset ja pakkotoiminnot ovat yleisiä, eivätkä viittaa vielä hoitoa vaativaan pakko-oireiseen häiriöön. 

Pakko-oireinen häiriöön sairastutaan tyypillisimmin lapsena tai nuoruusiän eri vaiheissa. Sen puhkeamiseen tai oireiden voimistumiseen vaikuttavat perintötekijöiden lisäksi muun muassa stressi ja ahdistus sekä elämänmuutokset.   Oireet voivat olla asteittaisia ja elämäntilanteesta riippuen esiintymistiheys voi vaihdella. Häiriön tunnistaminen usein pitkittyy, mutta hoitoa on saatavilla, vaikka häiriö tunnistettaisiin vuosienkin oireilun jälkeen. 

Pakko-oireinen häiriö aiheuttaa merkittävää haittaa arjessa, heikentää toimintakykyä, vie kohtuuttomasti aikaa sekä haastaa usein sosiaalisia suhteita. 

Pakko-oireet ovat toiminnallisia häiriöitä, eivätkä siis pysyviä ominaisuuksia. Oireita voi ilmetä arjessa jatkuvasti tai ainoastaan ajoittain. 

Pakko-oireinen häiriö, OCD, voi ilmetä pakonomaisina ajatuksina tai toimintoina tai niitä voi ilmetä yhtä aikaa. Pakko-oireiseen häiriöön voi liittyä myös muita psykiatrisia häiriöitä, kuten esimerkiksi ahdistuneisuutta, masennusta tai syömishäiriötä. 

Tyypillisimmillään henkilö, joka kärsii pakko-oireisesta häiriöstä, yrittää helpottaa haitallisia ajatuksiaan tiettyjä toimintoja toistamalla, jolloin pakko-oireet ilmenevät sekä pakkoajatuksina että pakkotoimintoina.

Mitä pakkoajatukset ovat?

Pakkoajatukset ovat pakonomaisesti, toistuvasti mieleen tunkeutuvia ahdistavia mielikuvia ja ajatuksia. Tyypillisimmät pakkoajatukset liittyvät pelkoihin tautien tarttumisesta, sairauksista tai esimerkiksi toistuvaan pelkoon, että on jättänyt ovet lukitsematta. Pakkoajatuksista kärsivän on mahdoton saada pakkoajatuksia mielestään pois, ja ajatukset ovat sekä liioiteltuja että järjenvastaisia. 

Usein henkilö itse tunnistaa ajatustensa mahdottomuuden, mutta ei silti pysty hallitsemaan mielensä liikkeitä. Jos pakkoajatuksena esiintyy esimerkiksi tartuntojen tai sairauksien pelko, voi häiriöstä kärsivä alkaa toistaa rutiineja toiminnassaan, jotka helpottavat ajoittain pakonomaisia, haittaavia ajatuksia. Pakkoajatusten herättämä  pakkotoiminto voi olla esimerkiksi epätyypillisen voimakkaana esiintyvä tarve pestä kädet tai esimerkiksi kaavamaisina, arkea kuormittavina ja liioiteltuina toistuvat siivous- tai järjestelyrutiinit.  

Pakko-oireisen häiriön pakkoajatukset voivat olla myös esimerkiksi väkivaltaisia tai seksuaalissävytteisiä. Tämä aiheuttaa usein luonnollisesti syyllisyyttä ja häpeää ja voi viivyttää hoitoon hakeutumista. On kuitenkin muistettava, ettei pakkoajatuksista tarvitse kantaa syyllisyyttä, eivätkä haitalliset ajatukset kieli henkilön omasta arvomaailmasta.

Mitä pakkotoiminnot ovat?

Pakkotoiminnot ovat usein toimintarituaaleja, joita toistamalla yritetään helpottaa mieltä kuormittavia pakkoajatuksia. Rituaalit saattavat viedä vuorokaudesta useita tunteja ja vaikuttavat suuresti arjen toimintakykyyn. Pakkotoimintojen voimakkuus ja määrä voi vaihdella esimerkiksi kuormittavan elämäntilanteen mukaan.

Pakkotoiminnot voivat esiintyä esimerkiksi liiallisena peseytymisenä ja hygieniasta huolehtimisena. Tyypillisimmillään liioiteltu ja arkea häiritsevä käsien pesu voi olla pakkotoiminto. 

Pakkotoiminnot voivat olla myös esimerkiksi henkilön itsensä luomia ruutiininomaisia laskutehtäviä, tavaroiden koskettelua tai asioiden symmetrista järjestelyä. Ovien lukitsemisen varmistelu, sähkölaitteiden toistuva tarkastelu siten, että henkilö ei suoriudu arkisista velvoitteistaan, ovat melko tyypillisiä pakko-oireisessa häiriössä esiintyviä pakkotoimintoja.

Milloin hoitoon?

Pakko-oireisen häiriön pakkoajatukset ja toiminnot ovat itsepintaisia eikä niitä pysty hallita tahdonvoimalla tai järjellä. Kun pakkotoiminnot vaikeuttavat arjen toimintaa ja kuormittavat pitkittyneesti mieltä, on syytä hakeutua hoitoon.

Hoitoa on saatavilla, vaikka oireet olisivat esiintyneet jo vuosia. Syytä häpeään tai syyllisyyteen ei ole, vaikka esiintyvät pakkoajatukset ja/tai toiminnot olisivat mielivaltaisia tai kestämättömiä. Erityisesti, jos pakko-oireisiin liittyy esimerkiksi masennusta tai ahdistuneisuutta, on hyvä hakea itselleen apua pikimmiten.

Pakko-oireita voidaan hoitaa ja lievittää esimerkiksi terapian tai lääkehoidon avulla.  Terapiassa harjoitellaan muun muassa pelkojen ja ahdistavien asioiden kohtaamista, häiritsevien ajatusten sietämistä sekä esimerkiksi pakkotoimintojen toistamisen viivyttämistä tai tekemättä jättämistä. Hoitoa voi hakea esimerkiksi koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta, työterveyshuollosta sekä terveyskeskuksesta.  

Muistilista pakko-oireista häiriötä sairastavan arkeen ja itsehoitoon

• Lievinä ja ajoittain ilmeneviä pakkoajatukset ja toiminnot ovat yleisiä eivätkä ne ole vaarallisia.
• Pakko-oireista häiriötä voidaan hoitaa. Hae ammattiapua itsellesi tai läheisellesi.
• Unohda häpeä ja syyllisyys, puhu ajatuksistasi ja hae rohkeasti apua pakko-oireisiin.
• Ole utelias ja ymmärrä. Ota selvää ja huomioi arkeasi kuormittavat asiat.
• Kohtaa toimintakykyäsi haastavat ajatukset ja toiminnot ammattilaisen avulla.
• Vältä liiallista stressiä. Liiku ja lepää. Luo arkeesi mukavia hetkiä.
• Harjoittele mielesi hallintaa. Opettele ohjaamaan ajatuksiasi myönteisiin mielikuviin.
• Muista pitää arjessasi mukana mielekästä toimintaa. Ole luova ja loista!
• Pidä itsestäsi huolta. Muistathan, että apua on saatavilla.

Kirjoittaja Tiina Järvikangas on lyhytterapeutti, erityisopettaja, neuropsykiatrinen valmentaja, Suomalainen eroseminaari -ohjaaja. Voit tutustua häneen täällä, hänen verkkosivuillaan tai Instagramissa @terapiatoive.

Tutustu lyhytterapeutteihin tästä

Tutustu psykoterapeutteihin tästä

Löydä sinulle sopiva terapeutti: Valitseterapia.fi

Lähteenä käytetty Terveyskirjastoa ja Käypä hoito -suositusta.