Itsemyötätunto ja itsekriittisyys
Itsemyötätunto ja itsekriittisyys
Nämä sana jäivät mietityttämään minua kuunneltuani samannimiset Nina Lyytisen Psykopodiaa podcastit. Vieraana näissä molemmissa oli Ronnie Grandell, työterveyspsykologi ja johtajuuscoach Turusta.
Miten itsekriittisyys näkyy minussa?
Epäilen itseäni.
Ovatko motiivini täysin puhtaat? Välitänkö tarpeeksi? Olenko riittävästi läsnä lapsilleni? Onko ajamani asiat kuitenkaan tärkeitä?
Vaikka kuinka opiskelisin, tunnen huijarisyndroomaa. Pelkään: Osaanko? Pystynkö? Jaksanko? Petytäänkö minuun lopulta?
Kun itsekriittisyys valtaa minut, lamaannun. En uskalla tarttua haasteisiin. Pelkään vastuuta. Jätän aloittamiani asioita kesken, koska usko itseeni loppuu: “Ei tästä kuitenkaan mitään tule.”
Janoan hyväksyntää ja positiivista palautetta. Pienikin kritiikki saa minut pois tolaltani.Silloin koen vahvasti olevani epäonnistunut ja arvoton.
Kuvittelen, että myös muut väheksyvät minua. Minua ei arvosteta eikä minusta pidetä.
Pysähdy.
Voisiko olla mahdollista, että kaikki tämä onkin vain omaa tulkintaasi tapahtumista?
Mitä jos ainut, joka kritisoi sinua oletkin sinä itse?
Haet jatkuvasti merkkejä muiden arvostuksesta? Mitä jos tarvitsetkin niitä vain itseltäsi?
Itsearvostus on kova vaatimus, jos on ollut pitkään sairaslomalla, masentunut, uupunut, työkyvytön, tuettava...
Itsemyötätunto?
Pieni askel.
Minuun teki vaikutuksen Ronnie Grandellin harjoitus:
Pysähdyin ja siirsin omat kriittset ajatukset poikani kokemiksi. Sain välittömästi kiinni myötätunnosta. Ymmärsin kuinka kohtuuttomia ja ankaria ajatukseni ovat. Mietin mitä siinä tilanteessa haluaisin sanoa pojalleni. Mitä haluaisin tehdä? Haluaisin ottaa hänet syliin ja sonoa: "Höpsis rakas. Sinä olet täydellinen juuri sellaisena kuin sinä olet."
Yritän siirtää jatkossa samaa myötätuntoa myös itseeni.
Hei, olen 52-vuotias kahden lapsen äiti, opettaja ja ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti. Ratkaisukeskeinen lyhytterapiaterapia ei ole kelakorvattavaa, mutta se on kustannustehokasta sen lyhyen kestonsa vuoksi.
Terapeuttikoulutuksen lisäksi minua on valmentanut työhön oma elämänkokemus ja kiinnostus mielen hyvinvointiin liittyviin asioihin. Tämä kiinnostus on olllut minulla jo ihan nuoresta asti. Olen itse käynyt aikoinaan kolmevuotisen terapian. Terapia on vahvistanut itsetuntemustani, joka on olellista terapeuttina toimimisessä.
Ratkaisukeskeisessä terapiassa lähdetään etsimään asiakkaain vahvuuksia entisistä onnistumisista ja selviämiskokemuksista. Tämän jälkeen kuvitellaan haluttu tulevaisuus ja lähdetään yhdessä askel askeleelta pienin muutoksin kulkemaan kohti tuota haluttua hyvää oloa. Terapiassa asiakas on oman elämänsä asiantuntija.